lauantai 1. kesäkuuta 2013

Biisi: SATR - Ahora and The Tipsy Queen


Hehh, blogini on joutunut jollekin hämärälle tiedotuslistalle. Eilen postilaatikkooni pamahti seuraavanlainen tiedote:  "Iron Maiden Trooper -britti ale saapui Suomeen! Huikean suosion maailmalla saavuttanut Trooper on yksi historian suurimpia britti ale lanseerauksia kautta aikojen! Nyt Servaali tuo tämän ainutlaatuisen olutnautinnon Iron Maiden- ja olutfanien onneksi myös Suomeen."

En tiedä kenelle tein palveluksen jakamalla tiedotteen uudesta Iron Maiden bissestä, mutta toivon, että panimo näkee tämän postauksen ja lähettää minulle laatikon Trooperia. Bändistä en niinkään välitä, mutta Trooper on tykki bisse.  Kirjoitinko bisse, tarkoitin biisi.

Jatkekaan Iron Maidenista hieman erilaisiin säveliin, nimittäin seinäjokelaiseen Streak and the Raveniin. Jotkut ehkä tietävätkin läheisestä suhteestani yhtyeeseen. Toimin jonkin aikaa yhtyeen keikkamyyjänä ja olin mukana sekä yhtyeen debyyttialbumin äänityssessioissa (ja kilpailemassa saunomisen pohjanmaan mestaruudesta), että mukana debyyttialbumin julkaisuprosessissa.

On ollut ilo nähdä miten bändin kuulijakunta on laajentunut tasaiseen tahtiin. Itse odotin debyyttialbumin räjäyttävän Suomessa pankin totaalisesti. Nyt kattilassa kiehuu, mutta kukaan ei ole uskaltanut raottaa kannen reunaa. Hyviä asioita kuitenkin tapahtuu jatkuvasti. Roomakaan ei rakennettu päivässä.

Bändi julkaisi jonkin aikaa takaperin uuden sinkun, tai ehkä ennemminkin albumimaistiaisen nimeltä Ahora and The Tipsy Queen. Kappaleeseen todella näyttävän musiikkivideon toteutti ja ohjasi Otso Filmin Otto Kylmälä, jonka käsialaa oli myös  Speed Of Light-sinkun video. 

Singin' Drunken Lullabies-blogin Markku kirjoitti, että uusi video avasi hänen silmänsä ja korvansa SATRille. Markun postaus oli erittäin mieluisa ja  toivon, että saman kokevat myös muut alalla vaikuttavat ihmiset. Olen melko varma, että syy miksi bändi on mennyt niin monelta ohi on juurikin se, että levy on jäänyt syystä, tai toisesta kuuntelematta.

Totuus kun on se, että kukaan ei tee Suomessa tällaista musiikkia. Mielestäni bändin dumaaminen sen perusteella, että joku X-bändi maailmalla kuulostaa vähän samalta on hölmöä. Ja viimeistään yhtyeen keikalla kuurokin tajuaa kuinka räjäyttävän hienosta jutusta on kyse. Älä anna SATRin lipua enää ohitsesi. Kadut sitä myöhemmin. Jos et usko, mene itse katsomaan. Provinssirock, Rumba-lava, 00.45, illan viimeinen esiintyjä. Haaste on heitetty.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti