sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Nimi: Black Lizard


Jes! Mitä meininkiä. Todella hienoa, että näin moni yhtye on suostunut lähtemään haastiksiin mukaan. Tällä kertaa Nimi-sarjassa erityisesti surinapörinään erikoistuneen levy-yhtiö Solitin tuorein sainaus, ja hienosti menestynyt psykedelistä indierockia veivaava Black Lizard. Pian selviää millainen liskodisko nimen syntyyn on vaikuttanut, vai eikö kyseessä olekaan trippailun jälkitila?

Black Lizard, teillä on melko omaperäinen nimi. Kertokaa miten päädyitte juuri siihen?

Se on lyhennetty meidän vanhasta nimestä "Black Lizard and the Liquid Plastic Castles". Pitkästä nimestä osa "Black Lizard" kuulosti hyvältä ja "Liquid Plastic Castles" on lainaus Roky Ericksonin lyriikoista. Kun bändi löysi vakituisemman kokoonpanon ja suunnan musiikille, niin nimi lyheni.

Koetteko, että valitsemastanne nimestä on ollut teille hyötyä?

Kyllä, nimen tuntuu muistavan useampi. Kaksisanainen bändin nimi jää helposti mieleen. Bändimme nimi pohjustaa musiikkimme tunnelmaa. Edellisestä nimestä tehty lyhennös on huomattu toimivammaksi kuin monisanainen ja vaikeammin muistettava nimi.

Jotkut saattavat vierastaa yhtyeenne nimeä, onko nimenne koskaan kääntynyt teitä vastaan?

"Black" -alkuisia bändejä on maailmassa tosi paljon, mutta ei olla koettu sen häiritsevän kertaakaan.

Kuinka tärkeänä osana brändiä nimenne toimii? Voisitteko tehdä musiikkia toisen nimen alla?

Nimi on hyvin olennainen osa bändiä, vaikkakin musiikki määrittelee nimen painotuksen ja tunnelman.  Bändin nimi on useimmiten ensimmäinen kosketus bändiin tutustumisessa. Muistettava ja ymmärrettävä nimi johtaa kuulijan etsimään bändin tuotantoa omatoimisesti pelkän nimen perusteella. Voitaisiin tehdä musiikkia toisenkin nimen alla, mut nyt olemme Black Lizard ja musiikkimme tukee nimeä.

Jos joku jossain päin maailmaa alkaisi julkaisemaan samalla nimellä musiikkia, ratkaistaisiinko riita oikeudessa, snägärillä, NHL-pelissä, pöydän alle juomisessa, vai omavalintaisella tavalla? Perustelusta pisteet.

Saksassa taitaa olla toinen Black Lizard, mutta niiden musa ja "imago" eroaa niin merkittävästi meistä, että ei olla koettu sen haittaavan. Se musa tais olla jonkinlaista metallia. Nimikiista heidän kesken on jo ratkaistu. Saimme sähköpostiviestin tältä toiselta Black Lizardilta... Viestissä luki; "This might be a problem..." ja emme vastanneet mitään. Kylmä hiljaisuus paljasti varmasti heille, kuinka paljon välitämme heidän läsnäolostaan samannimisenä bändinä.

Kiitos haastattelusta Black Lizard ja onnea valitsemallanne tiellä!



torstai 27. kesäkuuta 2013

Nimi: Zebra and Snake


Huhheijaa että tänään on ukkostanut, ilmahan on kuin morsian. Huomiseksi taas luvassa hyvää ilmaa ja sähköä. Ja mitä tapahtuu huomenna? No, ainakin Tampereella tapahtuu isoja juttuja, sillä Tampereen kuumin indieklubi kokoontuu jälleen YO-talolla. Lavalla nähdään LCMDF, Streak and the Raven, sekä tietenkin tämän tekstin stara Zebra and Snake

Ja eiköhän päästetä illan isäntä, ja yhtyeen solisti Tapio kertomaan, millainen tarina Zebran ja Kärmeksen nimen taakse piiloutuu. Hit it away!

Zebra And Snake, teillä on melko omaperäinen nimi. Kertokaa miten päädyitte juuri siihen? 

Meidän bändi perustettiin aika lailla suunnittelematta. Myös tää nimi tuli aika vahingossa, kun kerran istuttiin kaverimme Jaakon vanhempien luona kesäiltaa. Siitä on varmaan viis vuotta, eikä bändillä ollu edes musaa vielä. Mulla oli päällä Spr:n kirpputorilta ostettu valkoinen t-paita, jossa oli printti laskettelupukuisesta naisesta käärmeen kanssa ja taustalla oli jotain seeprakuviota. Aivan ihme paita, mut jotenkin sen tekemä vaikutus jäi elämään ja päätyi sitten bändin nimeks. Ja se paita on tallessa, laitan sen kai sitten bändin 50-vuotiskeikalla päälleni. 

Koetteko, että valitsemastanne nimestä on ollut teille hyötyä? 

Suoranaista hyötyä oli kerran, kun päästiin Singaporeen ja Jakartaan festarikeikoille osittain nimemme takia. Festaribuukkaajalla oli jostain syystä rakkaus eläinbändejä kohtaan. Muistan niiltä festareilta Deerhoofin, se oli superhyvä livebändi. 

Mut toi nimi on hankala lausua. Varsinkin tuo "zebra"-sana, sanon sen joka kerta eri lailla. En nytkään oo ihan varma miten se pitäis lausua. 

Jotkut saattavat vierastaa yhtyeenne nimeä, onko nimenne koskaan kääntynyt teitä vastaan? 

Näitä eläimen nimisiä bändejä tuntuu tulevan varsinkin indiekentälle koko ajan ja siksi se voi kuulostaa vähän tusinanimeltä. Ainakin heti tulee mieleen Zebra Katz ja Etelä-Afrikassa on Zebra and Giraffe -niminen elektrobändi. Eläimen nimi taitaa olla aika helppo valita. 

Ei tää meidän bändin nimi mitenkään erityisen syvällinen ole, enemmänkin vähän naiivi ja hölmö. Yritettiin me jossain vaiheessa keksiä enemmän stooria sen ympärille, jotain huttua toteemieläimistä ja muusta sellaisesta. Luovuttiin siitä ja päädyttiin siihen, ettei tätä nimeä tartte sen kummemmin tulkita. Se kuulostaa meiltä, se riittää. Se on hyvä synapop-nimi. 

Kuinka tärkeänä osana brändiä nimenne toimii? Voisitteko tehdä musiikkia toisen nimen alla? 

Nimi on jo tosi vakiintunut, ainakin jo meille "Zebra and Snake" tarkoittaa juuri tietynlaista musiikkia ja kuvastoa. Tietty meillä on muitakin projekteja tahoillamme meneillään, jotka ovat komboja muiden kanssa tehdystä yhteistyöstä, eikä niille sopis läheskään tällainen pop-bändin nimi, esim. vaikka Matin bändi Siinai. Mut tää Zebra and Snake on mun, Matin ja Alpon yhteisnäkemys hyvästä synapopista. 

Jos joku jossain päin maailmaa alkaisi julkaisemaan samalla nimellä musiikkia, ratkaistaisiinko riita oikeudessa, snägärillä, NHL-pelissä, pöydän alle juomisessa, vai omavalintaisella tavalla? 

Meillä on hyvä ja äkkipikainen manageri, me laitettais se asialle. Se on Seinäjoelta.

Kiitos haastattelusta Zebra and Snake ja onnea valitsemallanne tiellä!

tiistai 25. kesäkuuta 2013

Biisi: The Dirge Organ - True Colours


The Dirge Organ, The Dirge Organ, sanooko mitään? Pitäisi sanoa, sillä jos The Dirge Organ olisi Helsingistä,  Kallion kissat mouruaisivat näiden jätkien perään kuin olisivat tehty kissan mintusta ja Lepiksessä soitettaisiin loppumyytyjä iltoja, jossei nyt joka viikko niin ainakin joka toinen. 

Harvalle yhtyeen nimi silti sanoo mitään. Varmaankin sen takia, että kyse ei ole helsinkiläisestä yhtyeestä, vaan melko tuoreesta ja tuntemattomasta joensuulaisyhtyeestä.  The Dirge Organ perustettiin vuoden 2010 lopulla ja nyt julkaistava Exiles sinkku on yhtyeen neljäs omakustanne. 

Exiles pitää sisällään kaksi kappaletta, Black Cars, sekä tässä tekstissä esiteltävä True Colours. Bändiä pitkään seuranneena on pakko sanoa, että nämä biisit ovat jo ihan eri maata kuin esim. viime EP, joka sekin oli jo hyvä. Nyt ollaan kuitenkin astuttu ns. ammattilaisten sarjaan.

Olisin ihan yhtä hyvin voinut esitellä kumman tahansa sinkun biiseistä. Ne ovat molemmat loistavia kappaleita, joskin hieman eri tavoin. Päätin valita "B-puoli" Truen Colours in Exilesin, koska se on mielestäni hieman jalostuneempi, kiireettömämpi ja all-around-tyylipuhdas. Se tuo mieleeni samaan aikaan kaikki brittirockia taitavat amerikkalaisyhtyeet, silti kuulostamatta miltään tietyltä.

The Dirge Organ nousee, jollei ole jo noussut, epäilemättä Eläin-yhtyeen kaveriksi Joensuun indien kärkinimien joukkoon. Kysymys kuuluukin, kuinka pitkään yhtye voi, ja kauanko kannattaa operoida Joensuusta käsin. Suomi on pieni maa ja keikkaliksat sitäkin pienempiä. Go Helsinki, or go home? Siellä ainakin olisi sitä yleisöä ja saman genren keikkakavereita.

maanantai 24. kesäkuuta 2013

Biisi: Aves - Sunkissed


Pystyn heittämään, että ehkä omista vuoden eniten odottamistani albumeista yksi julkaistaan  4.7.2013. Kyseessä tietenkin kuumaakin kuumemman Avesin Sun Sky a Floating-debyytti, jolta viime perjantaina julkaistu ja tänään esittelyssä oleva Sunkissedkin löytyy.

Sunkissed ei todellakaan ole bilehitti sieltä helpoimmasta päästä. Vaikka se onkin todella makea biisi, voisin kuvitella, että vääränlaisessa päihtymystilassa soundeiltaan  happoinen Sunkissed voi viedä yöunet mennessään. Oli miten oli, näin selvin päin aamukahveella biisi toimii erinomaisesti vasten alkavaa kesäpäivää.

Olen kuunnellut Sunkissediä nyt aika monta kertaa. Se on kyllä aika vempula kappale, voisi sanoa lähes perverssi. Kun kaikki toivo kappaleen vetävyydestä on heitetty, yllättää Sunkissed vielä takavasemmalta ja koukuttaa saaliinsa kuin mestariuistelija. Voitte siis rivien välistä lukea, että kappale herättää ristiriitaisia fiiliksiä. Kertakaikkisen outo singlevalinta.

Onneksi musiikkivideo on enemmän tästä maailmasta. Se on todella siisti.

Siinä missä Avesin edellinen single Elise oli tyylipuhdas kokkelihitti, Sunkissed menee enemmän sinne psykedelian puolelle. Jääkin nähtäväksi miten nämä kaksi kaverusta löytävät toisensa pitkäsoitolla ja minkälainen värisuora erimakuisia bilehuumeita on luvassa.

Levyn julkaisu tapahtuu legendaarisella Tavastia-klubilla 4.7., jolloin Avesin lisäksi lavalla nähdään hypettämäni Redder, sekä Fotoshop. Osta lippusi täältä. Ja jos olet muualta Suomesta, vaikkapa Tampereelta, tule SÄHKÖÄ-klubille Pe 20.8. Telakalle katsomaan Avesia, Jesseä ja Ninni Forever Bandia. Lopetan vielä kysymykseen, miksei Avesia ei ole vieläkään buukattu Flow-festivaalille?


Aves - Sunkissed from Stereotype Helsinki on Vimeo.

sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Nimi: Suomen Karvapääkuninkaat 1968


Hehei! Juhannus tuli ja meni, ja sehän meni hyvin. On aika jatkaa elämää. Esittelen WNSAC-blogin uuden Nimi-juttusarjan. Ensimmäisen nimen tarinan tarjoaa meille värikkäästi nimetyn helsinkiläisyhtye Suomen Karvapääkuninkaat 1968 solisti Mikko Toiviainen.

Suomen Karvapääkuninkaat 1968, teillä on melko omaperäinen nimi. Kertokaa miten päädyitte juuri siihen?

Nimiehdotuksiahan oli bändiä perustettaessa aika paljon. Muun muassa Antero Toiviainen Rock Band, Homo samurai, Räkäpallot ja 12 vuotta vankeutta olivat myös nimivaihtoehtoina. Viimeinen oli jo sen verta hyvä, että siitä luovuttiin oitis!

Kimmoke nimeen syntyi luettuani Albert Järvisestä kertovan kirjan. Järvisen Hurriganesia edeltänyt bändi osallistui Rock SM -skabaa edeltäneeseen bändiskabaan Mustikkamaalla, mistä voittanut bändi sai 500 mk puhtaana käteen sekä käyttöönsä tittelin Suomen Karvapääkuninkaat 1968.

Lisäksi mä halusin, että nimi on monikollinen ja siinä on joku numero. Vähän niinku Shine 2009 tai Joensuu 1685. Meidän basisti Jussi halusi, että nimi on sellainen, ettei sitä löydy Googlesta. Nämäkin ehdot täyttyivät siis!

Koetteko, että valitsemastanne nimestä on ollut teille hyötyä?

Nimestä on ollut hyötyä ja haittaa. Nimi on sellainen, että se karkottaa jengiä tehokkaasti, koska on liian pitkä ja taiteellinen. Mutta onhan näitä ollut genressä aiemminkin: Sir Elwoodin Hiljaiset Värit, Juliet Jonesin sydän, Tuomas Henrikin Jeesuksen Kristuksen Bändi ja mitä kaikkea. 

Mun mielestä bändin nimellä ei sinänsä ole väliä, kunhan se herättää edes jonkinlaisen reaktion. Loppujen lopuksi nimeen tihentyy aikanaan merkityksiä ja nimi itsessään muuttuu onomatopoeettiseksi rimpsuksi. En mä ainakaan mieti Tehosekoittimesta puhuttaessa itse kyseistä esinettä, vaan että onpa tiukka bändi!

Kyllä siihen nimeen liittyy myös meidän sellainen omaehtoisuus ja uhmakkuus. Sellainen vastahankaan meneminen ja ärsyttäminen. Monet ovat sanoneet, että jos on tollainen nimi, ei vaan voi olla huonoa musiikkia.

Jotkut saattavat vierastaa yhtyeenne nimeä, onko nimenne koskaan kääntynyt teitä vastaan?

Nimi on sen verran pitkä, että se usein muistetaan tai kirjoitetaan väärin. Toisaalta jos sen näkee jossain julisteessa tai se tulee netissä vastaan niin siihen tarttuu, koska se erottuu muista. Ainakin itse haluan uskoa näin!

Kuinka tärkeänä osana brändiä nimenne toimii? Voisitteko tehdä musiikkia toisen nimen alla?

Nimi kuvaa mun mielestä hyvin meitä ja meidän asennetta. Onhan se tärkeä osa kokonaispakettia. Aika paljon jengi käyttää eri lyhenteitä. Karvakullit, Karvanopat, Karvakuonot, Karviset, Karvikset... Turun Bar Kukassa oli julisteeseen livahtanut Karvapäät. Sekin oli hyvä! Voi olla, että nimi vaihtuu tulevaisuudessa lyhyempään muotoon. Mun mielestä Karviset olis aika hyvä kanssa!

Jos joku jossain päin maailmaa alkaisi julkaisemaan samalla nimellä musiikkia, ratkaistaisiinko riita oikeudessa, snägärillä, NHL-pelissä, pöydän alle juomisessa, vai omavalintaisella tavalla?

Mä luulen, että me oltais aika vahvoilla NHL13-pelissä. Toinen voisi olla pöytäfutis. Me ollaan Jussia lukuunottamatta sen verta hinteliä kundeja, että snägärit kierretään muutenkin kaukaa!

Kiitos haastattelusta Suomen Karvapääkuninkaat 1968 ja onnea valitsemallanne tiellä!

 

torstai 20. kesäkuuta 2013

Nosto: WNSAC-blog: This is Finland!


Mulla on pari uutista.

Ensinnäkin, aloitan blogissa juttusarjan, joka käsittelee yhtyeiden nimiä. Oon kaikessa hiljaisuudessa tehnyt sähköpostihaastiksia mua kiinnostavien artistien kanssa. Jos sua kiinnostaa jonkun tietyn bändin, tai artistin nimen tarina, niin laita kommenttikenttään viestiä. Koitan toteuttaa.

Toisena uutisena viitaten soittolistapostaukseeni. Olen tehnyt uudelle rara.com-musastriimipalvelulle playlistin, jonka löydät palvelun sivuilta nimellä "WNSAC-blog: This is Finland!".

Rara on www-sivupohjainen striimipalvelu, joka satsaa omien sanojensa mukaan hyvän musiikin helppoon löydettävyyteen mm. playlistien avulla.

Palvelu sopii erityisesti sellaisille ihmisille, jotka käyttävät striimipalvelua radion korvikkeena. Playlistien takana on musa-alan ammattilaisia, sekä itseni kaltaisia kangaskassihipstereitä. Käyttäjä voi valita playlistien joukosta itseään houkuttelevan ja nautiskella.

Palvelua voi kutsua hyväksi niin kauan, kun kaikki playlistit ovat tehty yhtä hyvällä maulla kuin omani (heheh). Ei vaineskaan, mutta ymmärrätte kyllä pointin. Yksikin susi  playlist voi tuhota koko  palvelun uskottavuuden.

Palvelu maksaa ensimmäiset 3 kuukautta 1 euron kuukaudessa, jonka jälkeen 5 euroa kuussa (pelkkä www-palvelu) ja 10 euroa kuussa (www-palvelu + mobiili). Palvelusta löytyi uutuudesta huolimatta kiitettävästi musaa, jopa pienten suomalaisten levy-yhtiöiden julkaisuja. Hyvää juhannusta rara:n merkeissä!

keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Biisi: Black Lizard - Boundaries


Hävettää ihan helkkaristi. Tuttu tunne monelle, mutta häpeästä oikeasti ikävää tekee vain se, jos se on itse aiheutettua. Tällä kertaa se on, nimittäin Black Lizardin debyytti istuu vieläkin levysoittimeni vieressä odottaen arviota. Kehtaako näin myöhässä enää levyjä arvostellakaan?

Itseasiassa levyjen arviointi on maailman hölmöintä hommaa. Varsinkin tänä päivänä, kun kaikilla on mahdollisuus käydä ottamassa tyypit levystä ennen ostopäätöstä. Toki moni, kuten itsekin, tykkää lukea levyarvioita, sillä ammattilaiset usein osaavat avata levyistä puolia, joita kuulija ei välttämättä osaa löytää, tai edes etsiä.

Kompensoin nyt levyarvion uupumista postauksella Black Lizardin uudesta sinkusta Boundaries. Kappale julkaistiin musavideon voimin ja voin sanoa, että kappale ja video kohtaavat toisensa tällä kertaa poikkeuksellisen hyvin. Autiomaa-/hiekkadyynitrippailumittari lyö punaista kun Black Lizard lataa psykedeelistä rokkiaan.

On ollut hienoa katsoa vierestä miten Black Lizardin ura on lähtenyt käyntiin sen jälkeen kun yhtye sainautui Solitille. Yhtye on herättänyt paljon positiivisia reaktioita niin Suomessa, kuin myös ulkomailla. Ihan aiheestakin, sillä en nyt ainakaan nopeasti osaa heittää Suomesta vastaavaa bändiä. Ei ainakaan toista näin tuoretta. Voi olla, että joskus ysärinä Porin Anniksella onkin ollut Rättö The Lizard King, tai joku vastaava.

Nyt kuitenkin on Black Lizardin aika. Ja se näkyy myös keikkakalenterista. Olisikin ihan hauska nähdä bändi keikalla. Voisin vetää trippailukännit kun en polttelua harrasta. Tässä lista tulevista keikoista. Pakko sanoa muuten näin vanhana keikkamyyjänä, että yhtyeen agentti Hra. Ritonen (jonka ONT inspiroi minua aikoinaan paljon) on tehnyt todella hyvää duunia: 

Tulevat Black Lizard-keikat 2013: 21.06. TAMPERE, Pispalan Juhannus, 29.06. HELSINKI, Tavastia, 05.07. TURKU, Ruisrock festival, 17.07. TAMPERE, Tammerfest, 26.07. OULU, 45 Special (Qstock-after party), 10.08. HELSINKI, Flow Festival, 31.08. JYVÄSKYLÄ, Lutakko Liekeissä Festival, 13.09. LONDON, The Macbeth, 21.09. KUOPIO, Henry´s Pub, 12.10. LOIMAA, Bar Edgar & 18.10. TAMPERE, Lost in Music Festival


tiistai 18. kesäkuuta 2013

Biisi: Nancy - Lupines


Hyvä Nancy, kiitos viestistänne. Saitte huomioni. Jo pelkästään se fakta, että olette nimenneet elokuussa julkaistavan debyyttialbuminne räiskintäpelisarja Doomin kuolemattomuuskoodin mukaan on mielestäni todella siistiä. Nimi tulee varmasti herättämään paljon keskustelua ja arvailua.

Ensimmäinen singlelohkaisu Lupines oli todella mieluisaa kuunneltavaa. Se toi mieleeni post rock-suuruus Sigur Rósin lisäksi mm. kotimaisen Rubikin. On siis selvää, että seilaatte todella hyvillä vesillä.

En ymmärtänyt hienosti tehdystä videostanne paljoa, mutta se oli varmaan tarkoituskin. Sodan runtelema Suomi, jossa kasvottomat pukumiehet hallitsevat rahalla ja kansa joutuu käyttämään kaasunaamarareita, tai pusseja päänsä yllä. Turkissahan mennään paraikaa pitkälti samalla kattauksella.

Kenties albuminne teema liittyy jotenkin tähän aiheeseen, voisin kuvitella.

Muistaakseni joskus aikoinaan Soundissa demoarvioitsija hakkasi nyrkkiään seinään, koska oli sitä mieltä, että on vääryys, että teidän tasoinen yhtye joutuu lähettelemään Soundiin demoja.

En ihmettele. Nyt kun kuitenkin olette nousemassa levyttävien kastiin, toivon, että samat henkilöt, jotka teitä suitsutti silloin, muistavat elää sanojensa mittaisiksi.  Minä ainakin teen parhaani.

En tiedä oletteko jo löytäneet levyllenne julkaisijan. Jos ette, niin muistakaa hakea myös ulkomailta. Suomessa tällaiselle musiikille ei ole julkaisijoita, eikä juuri ostajiakaan. Älkää antako sen lannistaa, tähdätkää korkealle.

maanantai 17. kesäkuuta 2013

Biisi: Tammela 33100 - Siperia


Eilisen paatoksen jälkeen taas aurinkoisempiin tunnelmiin. Kuten sanonta menee, paistaa  se aurinko risukasaankin. Kesä on siitä hienoa aikaa, että uusien musiikkijulkaisujen määrä romahtaa kun bändit, nuo villimaakarit siirtyvät kesälaitumille kirmaamaan.

Siispä keskitytään niihin, jotka eivät ole vielä laituuntuneet. Tammela 33100, itsehän olen Pyynikki 33200, on aviopari Haapasalojen folk-yhtye. Tammelan debyyttialbumin julkaisua kaavaillaan syksyn alkuun ja tänään määränä olisi esitellä teille debyytin avaussinkku Aurinkohymni.

Mutta koska olen erihauska jätkä, enkä osaa enää kunnioittaa promoja, esittelenkin teille yhtyeeltä aivan toisen biisin.  Aurinkohymni on hyvä sinkkubiisi ja kannattaa sekin tsekata täältä, mutta alle linkkaamani Siperia oli rakkautta ensi kuulemalla. Anon ymmärrystänne.

Siinä missä Aurinkohymni on enemmän kesäistä juhannusmusaa, Siperia pitää otteessaan apean pohjalaisella otteellaan. Siperia tuo mieleeni Sydän, Sydän-yhtyeen Auto-levyn päätösraidan. Kerrassaan upeaa tunnelmaa alusta loppuun. Niinkuin vanhakantaiselta musiikilta uskaltaa odottaakin.

Tammela 33100 ei ole mikään perinteinen pariskuntabändi, eikä myöskään perinteinen folk-bändi. Yhtye ei pelkää sekoittaa perinteiseen pop-musiikkiin omaa tvistiään. Ja vaikka se varmasti tulee syömään alussa yhtyeeltä kuulijoita, tulee se olemaan Tammela 33100 vahvuus pitkässä juoksussa.

Jos muuten Siperia-biisi tippuu, suosittelen kuuntelemaan myös Nuku Pieni Lapsi-kappaletta samaiselta Siperia-EP:ltä. On meinaan todella kaunis.


sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Nosto: Bloggaus ja mainonta!


Osa teistä onkin varmasti jo lukenut Helsingin Sanomien sivuilla ilmestyneen HS-analyysin, joka käsittelee mainontaa blogeissa ja sen mahdollista säätelyä tulevaisuudessa. Jos et ole tutustunut artikkeliin, lue se täältä.

Tiivistettynä artikkelissa  kerrottaan, että blogit alkavat olla mainostajien silmissä jo sen verta houkuttelevia, että printtimediat pelkäävät blogien varastavan heidän bisneksensä. Tästä syystä asiakkuusmarkkinointiliitto on laatinut luonnoksen blogimainonnan säännöiksi. Pyrkimyksenä vähentää blogien houkuttelevuutta mainosalustoina.

Itsesääntelyohjeistuksen tarkoitus on erottaa blogien kaupallinen materiaali selkeämmin muusta sisällöstä. Tähän asti kun on ollut bloggaajasta itsestään kiinni mainitseeko hän postauksen takana mahdollisesti häärivän sponsorin.  Tulevaisuudessa se ei ole enää mahdollista.

Luonnosta valmistelleessa pienryhmässä istui asiakkuusmarkkinointiliiton lisäksi Aller, A-Lehdet, Bonnier Publications, Sanoma Magazines, sekä blogien edustajat kansainvälinen Indiedays ja A-Lehtien lapsi Lily.

Yllättäen, ja itseasiassa asiakkuusmarkkinointiliiton ihan aidoksi ihmetykseksi, ehdotelma tyrmistytti bloggaajat. Ja miksiköhän? No ehkäpä siksi, että printtimediat ovat jo pidemmän aikaa hämärtäneet linjaa omien mielipiteidensä ja sponsoroitujen mielipiteiden välillä. Ja he saavat tehdä näin myös tulevaisuudessa, sillä säännös ei koske heitä. Eikö olekin reilua?

Ja tämä pitäisi ottaa nyt avosylin vastaan, sillä kuten Helsingin Sanomienkin asiantuntijakin sanoo:

"Kun noi ei toimi oikein, niin miksi munkaan pitäisi", on aina vähän huono argumentti. Kauneusjournalismin etiikkaa ja tuotesijoittelua on viime aikoina puitu Julkisen sanan neuvostoa myöten. Bloggaajilla onkin nyt hyvä mahdollisuus näyttää eettisen lifestyle-kirjoittamisen esimerkkiä toimittajille. Läpinäkyvyys on nimittäin blogien elinehto.

Ja läpinäkyvyyttä korostan itsekin, mutta tarkoittaako läpinäkyvyys sitä, että bloggaaja ei voi enää kirjoittaa sponsoroituja juttuja? Ei varmaan tule kenellekään yllätyksenä, että mainostajat ovat bloggaajille ainoa mahdollisuus saada rahaa kirjoittamisesta. Ja mainostajat tahtovat nimenomaan maksaa jutuista, jotka koskevat heidän tuotteitaan.

Etenkin blogaajille, joilla ei ole ns. journalistista etiikkaa (kuten allekirjoittanut), on äärimmäisen mukavaa, että tahot, joiden kanssa voisi muutenkin tehdä yhteistyötä, tarjoavat rahaa blogin sisältöä vastaan.

Bloggaaja voi kuitenkin itse valita kenen kanssa työskentelee ja kuinka suuresta summasta on valmis kirjoittamaan. En koe, että sponsoreiden kanssa yhteistyön tekeminen on lukijoiden huijaamista. Lukijat lukevat blogia, koska blogi tarjoaa sisältöä heidän arkeensa.

Mielestäni on täysin järjen vastaista ja tekopyhää, että joku alkaisi säännöstelemään miten ja mistä bloggaaja kirjoittaa. Senhän takia blogeja pidetään, että voidaan sanoa ihan mitä tahansa. Ihan samalla tavalla sanomisistaan joutuu olemaan myös henkilökohtaisesti vastuussa. Bloggaaja ei voi piiloutua mediatalon taakse piiloon kun paska alkaa lentää.

Eikä ainakaan toistaiseksi yksikään sponsori ole rajoittanut kirjoittamistani millään tavalla. Päin vastoin, viesti on aina ollut selvä. Kirjoita mitä kirjoitat, omana itsenäsi, kunhan vain kirjoitat. Ja sehän on selvää se. Osa ei tarjoa rahaa, osa tarjoaa. Voin ihan yhtähyvin tehdä yhteistyötä ilmaiseksikin, jos pidän yrityksestä. Ja onhan levysponssit ja keikkaliputkin lahjuksia.

En voi mitenkään hyväksyä blogien mainonnan säännöstelyä. Jos bloggaaja pääsee siihen pisteeseen, että hän saa täysin omin avuin haalittua niin paljon lukijoita, että joku haluaa alkaa sponsoroimaan häntä, on bloggaaja mielestäni ansainnut kaiken mainosrahan mitä hän siitä eteenpäin saa. Valitsipa hän sitten kirjoittaa sponsoroituja tekstejä, tai ei.

keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Biisi: Collie Magnum - Look At Your Empire


Oulu vaan, taas kutsuu mua Oulu vaan. Tällä kertaa väittäisin, että tarjolla on jotain todella tuoretta. Nääs tänään indierock-ravintolassa 10 vuoden tauolta palannnut ja juuri debyytti-EP:nsä julkaissut Collie Magnum.

Ennen pureutumista itse biisiin on pakko tarttua yhtyeen nimeen, Collie Magnum, as in Koira Pyssy? Anteeksi huono englannin kielen tuntemukseni. Ei se varmaan sitä tarkoita, mutta mielleyhtymä on silti mitä hämmentävin.

Oli miten oli, Collie Magnum on kova bändi. Tai ainakin Look At Your Empire on timantti biisi. Se tuo mieleeni The Libertinesin, ...And You'll Know Us By The Trail Of Deadin, sekä Billy Talentin. Näillä referensseillä ei ehkä prassailla Oulun yössä, mutta Hesassa  voisi jo toimia.

Kappaleessa on hyvä garage-soundi, soittimet ns. kuulostavat soitetuilta, joka on harvinaista näinä päivinä.  Erityispropsit solistille, joka vetää todella makealla soundilla ja vielä vireessä.

EP:n muillakin biiseillä on muuten siistiä meininkiä ja kokonaisuus on todella vakuuttava. Tsekkaa EP  täältä, jos sinulla on aikaa.

Sitä vain yllättää aina itsensä miten kovia bändejä Suomesta löytyy, ja etenkin Oulusta. Varsinkin kun niillä on 15 Facebook-tykkäystä, seksitön ulkoasu ja hämmentävä nimi. Tärkeintä kuitenkin on, että musa toimii ja sehän toimii erinomaisesti. Brändi on, vaikkakin tärkeä, mutta silti vain sivuseikka.

Collie Magnum saa sisäisen A&R-kelloni lyömään. Olen odottanut jo vuosia terveellä DIY-hengellä varustettua bändiä, joka osaisi tehdä hyvää riffipohjaista rockia kunnon kertseillä, vähän niin kuin Disco Ensemble alkuaikoinaan. Tästä vaan muovaamaan seuraavaa vientituotetta.

Minä sen sijaan en laita enää latin latia kiinni levyihin, mutta aion kyllä vielä selvittää mitä oululaisten aamupuuroon oikein sotketaan, kun sieltä tulee jatkuvalla syötöllä näin kovia bändejä.


tiistai 11. kesäkuuta 2013

Biisi: Laura Moisio - Spiraali


Niin siinä sitten kävi, että kesä tuli ja meni. Onneksi lomani osui aurinkoisille päiville, sillä nyt voin hyvillä mielen keskittyä töihin ja kirjoittamiseen.

Tänään esittelen teille jotain kotiseudulta, nimittäin tamperelaisen laulaja-lauluntekijä Laura Moision. Laura on tunnettu positiivissävytteisistä kappaleistaan ja tamperetta henkivistä lyriikoistaan.

Noin viikko sitten hyvistä julkaisuistaan tunnettu Lumpeela Julkaisut julkaisi kaksi biisiä (Yksin Koko Elämä ja Spiraali) Moision tulevalta debyyttialbumilta, joka ilmestyy alkuvuodesta 2014. Valitsin esiteltäväksi vähemmän ilmeisen Spiraalin. 

Toisin kuin hyvällä "perusmoisiomaisella" sykkeellä rullaava Yksin Koko ElämänSpiraali  on herkempi ja synkempi. Kappale on täynnä kaipausta ja avaa kuulijalle täysin uudenlaisen kulman Moision musiikkiin.

Odotan mielenkiinnolla Lauran debyyttiä, sillä levy selvästikin pitää sisällään laajan paletin pop-musiikin eri sävyjä. Jo kulkiessa kahden julkaistun biisin väliä, tuntuu kuin siirtyisi maailmasta toiseen. Tampereelta vaikka Lahteen.

Jää nähtäväksi yltääkö Moisio debyytillään yhtä loisteliaaseen kokonaisuuteen kuin viime vuonna julkaistun, niin ikään tamperelaisen laulaja-lauluntekijä Jukka Ässän albumi. Spiraali  nostaa riman korkealle.


sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Nosto: 2-vuotias Soliti!


Sitä ihminen aina vaan parhaansa mukaan yrittää, mutta silti ei ajoissa onnistu. Tälläkin kertaa WNSAC, musiikkimaailman hitain valtatie on pantannut postilaatikkossaan namuja. Nimittäin Solitilta.

Kävikin niin onnekkaasti, että helsinkiläinen levy-yhtiö Soliti kasvoi pari päivää sitten kahden vuoden kypsään ikään. Juhliistakseen merkkipäiväänsä yhtiö julkaisi Soundcloud-sivuillaan Soliti Turns Two: Odds, Sods & Found Sounds-kokoelman. 

Paketti pitää sisällään yhtiön artistien biisien demoversioita, sekä aiemmin julkaisematta jääneitä raitoja. Alla vielä tarkempi lista biiseistä ja artisteista. Jos tarinat kappaleiden takana kiinnostaa, voit käydä lukemassa ne Solitin nettisivuilla täältä.

Muistan erittäin hyvin kun Soliti perustettiin. Se oli suurin piirtein samoihin aikoihin kun starttailimme omaa yhtiötämme. Solitin matkaa on ollut ilo seurata vierestä ja onneksi yhtiö porskuttaa edelleen pää pystyssä eteenpäin.

Nickin kanssa on aina ollut äärimmäisen mukavaa asioida niin blogin, kuin myös muiden asioiden tiimoilta. Toivon hänelle ja yhtiölle pitkää ikää.  Ainiin, ja mainittakoon vielä, että syksy tuo mukanaan 3 uutta Soliti-julkaisua. The New Tigersilta, Astrid Swanilta, sekä Delay Treesilta. Sinkkuja luvaksi kesälle. Aijaa!


torstai 6. kesäkuuta 2013

Nosto: Rubik - Fake Music Mixtape


Homma meni tänään mielenkiintoiseksi. Helsinkiläinen, oudoista tempauksistaan tunnettu indiesuuruus Rubik otti ja julkaisi täysin puskista sivuillaan ilmaisena downloadina lähes pitkäsoitollisen uutta materiaalia.

Semioudosti nimetty Fake Music Mixtape pitää sisällään 9 uutta kappaletta, jotka on äänitetty viimeisen vuoden aikana hylätyssä armeijatukikodassa nimeltä Tehdas. Mestoille on kasattu kaiken maailman valoja, äänilaitteita ja projisointeja.

Vielä ei ole täysin selvää mikä Tehdas todellisuudessa on ja mitä yhtye aikoo siellä vielä tehdä, mutta ainakin tämän videon perusteella Tehtaasta varmasti kuullaan vielä.

Mitä tulee Fake Music Mixtapeen, yhtyeen mukaan sen sisältö koostuu biiseistä, jotka ovat kuin vastaavan yhtyeen esittämiä kappaleita toisesta todellisuudesta.

Hämmentävää, mutta kuvaavaa. Sen sijaan, että kappaleiden päällä oltaisiin istuttu vielä puoli vuotta, bändi halusi julkaista materiaalin mahdollisimman nopeasti, vielä kun se tuntui mielekkäältä. Nähtäväksi jää onko luvassa vielä muitakin julkaisuja Tehdas-sessioiden tiimoilta.

Fake Music Mixtape on melkoinen paketti yhdelle istumalle. Kokeellinen ja monipuolinen lienevät oikeat adjektiivit kuvaamaan tätä kokonaisuutta. 

Mitään hittikimaraa on turha odottaa, mutta kun tasaa puntit sen ajatuksen kanssa on lopputulos todella mieluinen. Äänitteeltä löytyy todella hienoja hetkiä, paljon paljon mielenkiintoisia soundeja ja biisejä.

Näin loppuun voinen vain todeta, että  kiitos Rubik kun olette näin vitun jees bändi. Arvostan teitä todella. P.s. Anteeksi kirosana.

tiistai 4. kesäkuuta 2013

Biisi: Afromikko - Afromikon Pirskeet


"Hyvät naiset ja herrat, Afromikko". Näillä sanoilla alkaa tämän vuoden oudoin päivä. Mitäs helvettiä tämä on? Ilmeisesti vappu tuli tänä vuonna myöhässä, sillä nyt on bileet. Ja seremoniamestarina kukas muukaan kuin Mikko Kananoja, aka Afromikko. 

En ole ihan varma onko kyseessä Saunalahden uusi mainoskampanja, vai ihan oikea artisti/bändi. Video on kuitenkin ammattitaidolla tehty ja tuotantokin sen verran laadukasta, että joku tähän on syytänyt rahaa. 

Ja menohan on villitön, ja noh valloittava. Kaikessa korniudessaan Mikon jutussa on järkeä. Kahden kuuntelun jälkeen itse biisikin alkaa toimimaan.

Meno on kuin Pitkästä Kuumasta Kesästä, muistatteko vielä sen leffan? Afromikon Pirskeet olisi voinut olla Kalle Päätalon biisi. Toisaalta, yhtä hyvin se olisi voinut mennä läpi Tehareiden comebackina.

Kuuleehan sen kilometrin päähän, että biisi on hitti. Silti sen kuunteleminen jättää likaisen tunteen. Tässä nyt kuitenkin Afromikon sinkku. Ja jos joku kysyy, niin ette sitten kuulleet tästä minulta. Hyvää ja hämmentävää tiistaita!



maanantai 3. kesäkuuta 2013

Nosto: Muualta poimittua

COLOR DOLOR



Tämän kertaisen postauksen otsikko tarkoittaa sitä, että alla esitellyt artistit löysin kollegoideni blogeista, Singing Drunken Lullabiesista ja Title Trackista. Olettekin ehkä huomanneet blogilistan sivuni vasemmassa laidassa. Luen niitä kaikkia aktiivisesti ja bloginälkäisille suosittelen niistä jokaista. Jos sinulla on hyvä blogi, joka puuttuu listalta, jätä URL kommenttiosioon.

Tänään minun oli määrä arvioida teille helsinkiläisen Color Dolorin levy, mutta en saanut albumia kuunneltua, sillä kissani pelästyi musiikkia pahan päiväisesti ja juoksi sängyn alle. Sanotaan, että kissat aistivat pahuuden. Onko Color Dolor-yhtye pimeyden voimien riivaama?

Enpä tiedä, mutta kovasti tuntuu ainakin jakavan mielipiteitä Helsingin ulkopuolella. Kuulemani perusteella yhtyeen musiikki vaikuttaisi olevan todella mielenkiintoista. Fiilispisteitä tipahtelee ennen kaikkea vallitsevasta Kuolleet Intiaanit tapaa CocoRosien-tunnelmasta.

Okei onhan bändin promokuvan lintunaamiot melko provosoivia, mutta naamioiden alta paljastuu ihan mukavan näköisiä perusjamppoja. Ja kun niitä hyviä juttuja nyt kaivetaan esiin, niin mainitaan ensinnäkin yhtyeen vokalistin tapa tuottaa ääntä, mieletöntä. Torvet tuovat sointiin mielenkiintoisen lisän ja bändin riffittely on napissa.

Yhtyeen debyytti julkaistaan 14.6. Konkurssi Recordsin kautta. Konkurssi on puskenut pihalle mielenkiintoisia artisteja lyhyen olemassaolonsa aikana. Listoilta löytyy mm. MIAU ja The Irrationals. Toivon, että Konkurssin tarina päättyy onnellisemmin kuin oman yhtiömme, sillä englanninkielinen outoilurock on kuin spitaalia purkissa suomalaiselle kuluttajalle.

SAIJAA SAIJAA



Joskus mietin mistä näitä loistavia porilaisia orkestereita oikein sikiää. Sitten muistan tarkistaa soittajat ja lopputulos on aina sama. Kaikki loistavat porilaiset bändit ovat yhdestä ja samasta kaveriporukasta koottuja. 

Näkisin, että kaavio menee jotenkin näin: Joskus on ollut emoyhtye, jonka kaikilla soittajilla on ollut omat sivuprojektinsa. Näitä sivuprojekteja on lähdetty toteuttamaan emoyhtyeen jäsenillä plus muutamalla valikoidulla kaverilla ystäväpiiristä. Vuosien saatossa näille valikoiduille kavereillekin on muodostunut omia sivuprojekteja, joiden valikoiduille kavereille on muodostunut lisää sivuprojekteja ja niin edes päin.

Tämän "Porin ekosysteemiksi" kutsumani teorian tuotuksina olemme lopulta päässeet nauttimaan  mm. Magyar Possen, Eleanoora Rosenholmin, Circlen, Kuusumun Profeettan kaltaisista artisteista. Hämmentäväähän tässä on se, että bändit eivät juurikaan kuulostaa toisiltaan. Bändit seikkailevat eri genreissä ja kuulostavat toinen toistaan paremmilta.

Tuorein, ainakin tuorein kuulemani, on Saijaa Saijaa. Joka on suoravetoista suomirockia melankolisella sävyllä. Ainakin yhtyeen Joen Rantaa-singlellä voidaan kuulla kaikuja aina  Ultra Braasta ja The Smithsiin. 

Suosittelen tsekkaamaan yllämainitut ja nauttimaan kesästä. Kuten totuttua, WNSAC ja minä emme lomaile vaan tuotamme sisältöä helteistä huolimatta. Palataampa siis piakkoin festarien esilämpöjen ja aina niin huonosti myyvän indierockin tiimoilta. Se on kesä nyt!

lauantai 1. kesäkuuta 2013

Biisi: SATR - Ahora and The Tipsy Queen


Hehh, blogini on joutunut jollekin hämärälle tiedotuslistalle. Eilen postilaatikkooni pamahti seuraavanlainen tiedote:  "Iron Maiden Trooper -britti ale saapui Suomeen! Huikean suosion maailmalla saavuttanut Trooper on yksi historian suurimpia britti ale lanseerauksia kautta aikojen! Nyt Servaali tuo tämän ainutlaatuisen olutnautinnon Iron Maiden- ja olutfanien onneksi myös Suomeen."

En tiedä kenelle tein palveluksen jakamalla tiedotteen uudesta Iron Maiden bissestä, mutta toivon, että panimo näkee tämän postauksen ja lähettää minulle laatikon Trooperia. Bändistä en niinkään välitä, mutta Trooper on tykki bisse.  Kirjoitinko bisse, tarkoitin biisi.

Jatkekaan Iron Maidenista hieman erilaisiin säveliin, nimittäin seinäjokelaiseen Streak and the Raveniin. Jotkut ehkä tietävätkin läheisestä suhteestani yhtyeeseen. Toimin jonkin aikaa yhtyeen keikkamyyjänä ja olin mukana sekä yhtyeen debyyttialbumin äänityssessioissa (ja kilpailemassa saunomisen pohjanmaan mestaruudesta), että mukana debyyttialbumin julkaisuprosessissa.

On ollut ilo nähdä miten bändin kuulijakunta on laajentunut tasaiseen tahtiin. Itse odotin debyyttialbumin räjäyttävän Suomessa pankin totaalisesti. Nyt kattilassa kiehuu, mutta kukaan ei ole uskaltanut raottaa kannen reunaa. Hyviä asioita kuitenkin tapahtuu jatkuvasti. Roomakaan ei rakennettu päivässä.

Bändi julkaisi jonkin aikaa takaperin uuden sinkun, tai ehkä ennemminkin albumimaistiaisen nimeltä Ahora and The Tipsy Queen. Kappaleeseen todella näyttävän musiikkivideon toteutti ja ohjasi Otso Filmin Otto Kylmälä, jonka käsialaa oli myös  Speed Of Light-sinkun video. 

Singin' Drunken Lullabies-blogin Markku kirjoitti, että uusi video avasi hänen silmänsä ja korvansa SATRille. Markun postaus oli erittäin mieluisa ja  toivon, että saman kokevat myös muut alalla vaikuttavat ihmiset. Olen melko varma, että syy miksi bändi on mennyt niin monelta ohi on juurikin se, että levy on jäänyt syystä, tai toisesta kuuntelematta.

Totuus kun on se, että kukaan ei tee Suomessa tällaista musiikkia. Mielestäni bändin dumaaminen sen perusteella, että joku X-bändi maailmalla kuulostaa vähän samalta on hölmöä. Ja viimeistään yhtyeen keikalla kuurokin tajuaa kuinka räjäyttävän hienosta jutusta on kyse. Älä anna SATRin lipua enää ohitsesi. Kadut sitä myöhemmin. Jos et usko, mene itse katsomaan. Provinssirock, Rumba-lava, 00.45, illan viimeinen esiintyjä. Haaste on heitetty.