maanantai 31. joulukuuta 2012

Biisi: Yournalist - New Year 2013



Vuoden viimeinen postaus ja mikäs sen parempi nosto, kuin turkulaisen Yournalistin kaikessa hiljaisuudessa ulos puskema, uudelleen nimetty New Year 2021. Kappale jatkaa outojen sinkkubiisien kavalkaadia, mutta korvaa kliseettömyytensä ajankohtaisuudellaan.

New Year 2013 tuo mieleeni Michael Jacksonin ja Musen yhteentörmäyksen ripauksella Queeniä. Yhdistelmä saattaa alkuun kuulostaa pelottavalta, mutta bändin paremmin tunteville yhtyeen loputon "lähdeluettelo" ei ole uusi käsite. Yournalist lainaa parhaaksi kokemiaan asioita ja yhdistelee niitä pelottomasti. Välillä tämä onnistuu loistavasti, välillä ei niin loistavasti. Tällä kertaa Yournalistin ruuti on kuivaa, taistelulaivaani osui ja upposi.

Yournalist on mielestäni ehkä yksi aliarvostetuimmista uusista nousijoista. Välillä Yournalistin kaltaiset yhtyeet saavat allekirjoittaneen miettimään, kuinka hyviä biisejä tässä maassa oikeen tarvitsee tehdä, että jengi alkaa lämpeämään. Olen kuullut huhua, että Ruotsissa muutama odottava äiti olisi ollut valmis uhraamaan esikoisensa Yournalistin tasoisen bändin keikasta Debasserissa. Mutta bändi kieltäytyi. "Ei Jessica, Suomi ensin." Kelatkaa.

Oli miten oli. Onneksi yhtyeen Horror And Terror valittiin turkulaisen SUE-lehden muutaman toimittajan vuoden kotimaiseksi levyksi. Omalla listallani levy jäi karvan verran Satellite Storiesin jalkoihin vuoden indielevy-tittelissä. Mielestäni levy kuitenkin on melkoinen väripilkku Suomen muuten niin totisessa ja  homogenoituneessa indieskenessä.

Toivon, että vuosi 2013 on uudelle musiikille ja uusille bändeille taas hieman oikeudenmukaisempi. Weneverstoodachance jatkaa normaaliin tapaansa esilletuomisen arvoisen UG-musiikin jalustoittamista. Tämä blogi ei kuitenkaan riitä vielä nostamaan tuntemattomia yhtyeitä indiefeimiin. Tarvitaan lisää blogeja, lisää palavia sieluja. Euroopassa musablogien merkitys uusien bändien kartallenostamisessa on lähes yhtä merkittävä kuin radion. Voisiko vuonna 2013 olla Suomessakin blogien vuosi?

The rage is relentless / We need a movement with a quickness / You are the witness of change / And to counteract / We gotta take the power back



torstai 27. joulukuuta 2012

Biisi: The Reed Fags - Molly



The Reed Fags on tuore ja osalle varmasti tuntematon indierock-yhtye. Turun ympäryskunnissa  muodostettu, nykyään Turussa leiriään pitävä porukka alkoi soittamaan yhdessä 2011. Ensimmäinen, Regret Cigarette-EP, keräsi kiitettävästi huomiota mediassa. Bändi esiteltiin EP:n jälkimainingeissa tässäkin blogissa.

Ensi tammikuussa (18.1.) julkaistaan bändin toinen, Places To Hide In-EP. Tuottaja Kane Kaspar Heinosen valvovan silmän alla tehty EP on yhteneväinen ja soljuva. Musiikkia voitaisiin huoletta verrata Wedding Crashersin ja jopa Rubikin kaltaisiin yhtyeisiin.

EP:ltä singleksi on irrotettu menoraita Molly. Molly on tyypillinen poikabiisi. Kuka lähtee kotiin yksin, kuka yhdessä. Voidaan bilettää, kyllä minä maksan. Barney Stinsonin sanoin: "...when I start being miserable. I stop being miserable, and start being awesome again." 

The Reed Fags on ollut omalla listallani jo pidemmän aikaa kärkikastia. Mollyn jälkeen EP:lle on syytä asettaa suuret odotukset. Tammikuussa saadaan nähdä kuka saa ja kenelle annetaan, mutta kyllä omat veikkaukseni ovat, että The Reed Fags saa ja sille annetaan.



sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Biisi: Reki Balboa - Konnichiwa, Joulupukki


Pahoittelen kuvan huonoa laatua. En löytänyt parempaa kuvaa, tai itseasiassa tämä oli ainut kuva jonka löysin. Reki Balboa on saattanut mennä aika monelta ohi. Ei se mitään. Lyhyesti kerrottuna noin viikko sitten Playground julkaisi vaihtoehtoisen joululevyn, mystiseltä, mutta myöhemmin The Friend-yhtyeen laulaja Anders Vuorimaaksi tunnistetulta artistilta.

En ole vielä itsekään sataprosenttisen varma, onko kyseessä varsinaisesti päätä huimaavan mahtava levy, mutta näin joulun tiimoilla ehdottomasti tarkistamisen arvoinen sellainen. Reki tarjoaa kasan vaihtoehtoisia  joululauluja.

Biisit mukailevat jossain määrin jo olemassa olevia joululauluja, mutta ovat käsittääkseni kuitenkin pääosin origenilleja sävellyksiä. Jokaisessa biisissä on oma tarinansa ja fiiliksisensä. Löytyy tanssittavampaa, humpahtavampaa ja rokimpaa. Jouluisempaa ja ei niin jouluista. Löytyypä levyltä jopa yksi Yann Tiersenmäinen kappale, Lopunajan Tonttu.

Levyn parasta tarjontaa on kekseliäs lyriikka. Biisit ovat jouluisia tarinoita. Biisejä löytyy aina ketkusta Veronkierto-Vilkusta pyromaanitonttu Liekki-Leeviin. Parhaimmillaan Reki Balboan parissa naurussa on pitelemistä.

En normaalisti linkkaa Spotify-biisejä blogiini, sillä kaikilla ei välttämättä ole Spotifyta, tai jotkut eivät halua tukea kyseistä puljua. Nyt on kuitenkin pakko tehdä poikkeus, sillä Reki Balboalta löytyy vain yksi biisi Spotifyn ulkopuolelta ja se on levyn tylsin, sinkkubiisi Ei Aina Voi Olla Joulu. Linkkaan teille mielestäni levyn kovimman biisin Konnichiwa, Joulupukki.

Hyvää Joulua!


perjantai 14. joulukuuta 2012

#30 Pintandwefall

(c) Aki Roukala
Lienee aika vuoden viimeiselle bändinostolle. Oikeutetusti sija 30 menee Pertti Kurikan Nimipäivän jälkeen Suomen asennerikkaimmalle rock-yhtyeelle, Pintandwefallille. Muistan kun bändi "breikkasi". Asuin silloin vielä Turussa. Menimme oikeen koko kaveriporukan voimin Klubille ilmaiseen Carlings Rock Nightiin ihmettelemään minkälaista teurassikaa Helsingistä on tällä kertaa raahattu armottomien turkulaisten eteen.

Kaikki puhuivat tuolloin Pintandwefallista tyttörock-bändinä, sanan huonossa merkityksessä. "Ei ne ees mittä soittaa osaa, kunhan ovat vaan naisia soittimet kädessä", ja tavallaan ihan tottahan tuo olikin, mutta se energia ja näyttämisen halu mitä bändi toi mukanaan lavalle olisi saanut Hynysenkin kusemaan punttiinsa.

Keikka oli loistava. Jotain hyvin erilaista mitä Turun Klubilla oli tottunut näkemään. Soitto ei ollut mitenkään napissa, eikä sen kuulunutkaan olla. Muistaakseni pinttarit vaihtoivat lähes jokaisessa biisissä soittimia keskenään. Se oli osa sitä juttua. Kun kuulin myöhemmin, että bändi on päässyt soittamaan ulkomaille, ja törmäsin jopa jenkkiplaylisteillä yhtyeen biiseihin olin todella ylpeä siitä pelottomasta naiskatraasta, joka silloin aikoinaan löi jauhot turkulaisten suuhun.

Yhtye on ollut viimeisin vuoden valmistelemassa neljättä, Be My Baby-nimistä studioalbumia. Jos aikataulut eivät pauku, julkaistaan levy tammikuun 18. päivä. Toivon, että tällä kertaa bändi saa ansaitsemansa huomion. En tiedä oliko vika vain minussa ihmisenä, mutta edellinen Time Is Right For Romans, Baby meni itseltäni täysin ohi. Sen sijaan huomiostani ovat pääseet nauttimaan jäsenien sooloprojektit, Ringan The Hearing ja Ninnin Ninni Forever Band.

Ykkösbändi on kuitenkin aina ykkösbändi, ja jäsenten sooloprojekteihin nähden Pinttarit ovat tunnettavuutensa puitteissa stadionitason rock-jyrä. Näkisin, että ikuisena lupauksena pidetyllä yhtyeellä olisi vihdoin lupa lunastaa sitä odottavat parrasvalot. Bändi on ollut jo pidemmän aikaa vain yhden radiokelpoisen sinkkubiisin päässä isommasta breikkaamisesta.  Jos radioille antaisi pikkusormen, se todennäköisesti veisi koko käden. 



keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Biisi: City Lungs - Silence Says It All



Tänään on erikoinen päivä 12/12/12. Mitä tämä käytännössä tarkoittaa, 9 päivää maailman loppuun, eikö vain? Ei. Vaan tänään WNSAC pyyhkii historian pölyt harteiltaan ja keskittyy taas esittelemään uutta musiikkia. Tai siis, uudempaa musiikkia. Uunituoreita pop-pipareita.

Tänään esittelyssä, käsittääkseni aiemmin turkulainen, myöhemmin tukholmalais-helsinkiläistynyt City Lungs. Bändi sijoittuu jonnekin shoegazen ja dreampopin välimaastoon. Duo julkaisi muutama päivä sitten ensimmäisen biisinsä Silence Says It All. Biisi on saanut kivasti huomiota. Se on esitelty parissa joulukalenterissa. Kyllä, joulukalenterissa,  niin Burning Heartsin, kuin Arvoitus on meille poika tuon.

Osittain koneiden, osittain orgaanisten elementtien ympärille rakenteleva duo on ehdottomasti seuraamisen arvoinen. Juuri tämänkaltaisille yhtyeille on huutavaa kysyntää, niin Euroopassa kuin kasvavissa määrin myös Suomessa. Uskon, että ajan kanssa City Lungsia vielä revitään hihoista suuntaan jos toiseenkin.  Siihen asti, odotellaan.




lauantai 8. joulukuuta 2012

Nosto: Ennustetut onnistujat 2013


Innostuin niin kovasti vuoden kovimpien levyjen listaamisesta, että ajattelin "miksi lopettaa tähän". Tällä kertaa on aika pukea ennustajaeukon asu päälle ja ottaa katsaus tulevaan. Kutsun tätä tekstiä "Ennustetut onnistujat 2013". Ennen kaikkea siksi, että kaikki tietävät jo, että listatut bändit ovat jo hyviä ja makeita. Musa-ala nyt vaan välillä on niin ennustamaton, että hyvät ja makeatkin bändit jäävät usein ilman onnistumisia. Tässä kuitenkin omat ennustukseni ketä leidi fortuna potkaisee ensi vuonna.

10. On Volcano: Moni on ennustanut On Volcanolle mainetta ja mammonaa jo vuodesta 2010 asti. Yhtyeen New Blood-EP niitti paljon kiitosta kriitikoilta ja bändi nousi yhdeksi Suomen kiinnostavimmaksi postissävyiseksi bändiksi. Pitkäsoittoaan lähestulkoon 2 vuotta valmistellut yhtye on pysytellyt täysin varjoissa, mutta huhu kertoo, että levy on tulossa 2013 ja se on tykimpi kuin Aki Tykin veli, Esa Tykki.

09. Indian Trails:
Kun Lahtelainen Indian Trails julkaisi ensimmäisen sinkkunsa Lights jengi meni Yle-X:n Venla Kokkosta myöten sekaisin. Bändille ehdittiin asettaa jo niin kovat odotukset, että yhtyeestä ennustettiin seuraavaa French Filmsiä. EP kuitenkin antoi odottaa tuloaan liian kauan ja vaikka se mallisuoritus olikin, jäi taso aika hyvä-akselille. Huhu kertoo, että Inkkarit äänittävät tänä vuonna pitkäsoittoa. Jo tämä tieto yksin nostaa yhtyeen listalleni.

08. Neat Neat: Helsinkiläinen Neat Neat on siinä mielessä ehkä listani potentiaalisin onnistuja, että heillä on mielestäni eniten potentiaalia menestyä myös ulkomaisilla markkinoilla. Vai pistäisikö sanoa vain ulkomaisilla markkinoilla. Oli miten oli. Yhtye on tehnyt hra. Kaiku Studiosin kanssa EP:tä aina Berliinissä asti ja lopputulokselta ei voi odottaa mitään muuta kuin puhdasta hyvyyttä. Facebookiin vuodettujen kuvien perusteella alkuvuodelle on luvassa yllätyksiä.

07. Suomen Karvapääkuninkaat 1968 / Ystävälliset: Karvapääkunkut julkaisi jokin aika sitten tulevalta debyyttialbumiltaan ensimmäisen sinkun. Selkä kohti maailmaa vakuutti varmasti vannoutuneimmankin Suomi-rockin vihaajan. Ystävälliset puolestaan vakuutti rehellisellä ulosannillaan kappaleella Liian rehellinen peili. Ystävällisten tulevaisuuden suunnitelmat ovat allekirjoittaneelle auki, mutta bändiltä kehtaa joka tapauksessa odottaa isoja.  Toivon, että Yle-X ottaa yhtyeistä ensi vuonna  kopin, sillä nämä ovat niitä bändejä, jotka eivät lähde ilman radiosoittoa.

06. Kairon; Irse!: Seinäjoelta ponnistava nimihirviö Kairon; Irse! on loksauttanut leukoja jokaisella soittamallaan keikalla.  Huhu kertoo, että yhtyeen live on niin hyvä, että eräällä keikalla kaksi kyynistä (ja juopunutta) rokkitoimittajaa päätyivät yhtyeen keikan jälkeen halailemaan toisiaan innostuksen laukaisemasta hekumasta. Huhu kertoo myös, että yhtyeellä on jo, tai tulee pian olemaan valmis masteri tulevasta debyyttialbumista. En tiedä miten levy otetaan muualla vastaan, mutta se on jo omalla hankintalistallani.

05. NE⌀V: Harva bändi lähtee Kuopiosta maailmanvalloitukseen. NE⌀V onkin poikkeus. Aikoinaan Neufvoin-nimellä kartalle noussut yhtye koki, että oli aika luoda Rubikin varjon alle jäänyt nahka, vaihtaa nimi ja ottaa oikeutetusti takaisin se paikka auringosta, joka yhtyeelle on aina kuulunut. Yhtyeen musiikki on kokenut muutoksen. Uusi materiaali on suoraviivaisempaa ja menevämpää. Bändin debyytti on tulossa pihalle alkuvuodesta. Diili Fullsteamin kanssa takaa, että siltä voi odottaa suuria.

04. Mikko Joensuu: Tänä vuonna oli Antero Lindgren & Mirel Wagner. Ensi vuonna on Mikko Joensuu. Joensuu 1685 tunnetuksi tullun Mikon internet-preesens on olematonta. Mieheltä ei löydy  facebook-pagea, biisejä, videoita, ei mitään. Muutama hassu haastattelu ja lärvikuva. Hyvät asiat eivät tule kello kaulassa. Siksi onkin hyvä jo tässä vaiheessa pitää silmällä Mikko Joensuuta. Kaikki hänet livenä nähneet varmasti tietävät millaisesta hiomattomasta timantista on kyse. Mies, kitara, lyriikat ja ääni. Mikon valitseminen tälle listalle on shot in the dark, mutta aiheellista.

03. Phantom: Tämä näyttävä helsinkiläis-duo on puhuttanut jo vähän laajemmallakin kuin pelkästään Suomessa. En ole ihan varma mistä Phantom tuli ja minne se on menossa, mutta tiedän, että bändin ympärillä tapahtuu tällä hetkellä ja se varmasti ansaitsee paikkansa onnistujien listalla. Bändin musiikki on tanssittavaa elektronista post-indietä. Yhtye on kerännyt kiitosta visuaalisista esiintymisistään ja oudoista soundeistaan, mm. viime vuoden Flow Festivaaleilla.

02. Sans Parade:
Turkulainen Sans Parade on varmasti laajalle yleisölle täysin tuntematon. Yhtye ei nimittäin ole omien tietolähteideni mukaan soittanut ainuttakaan keikkaa. Suomen parhaaksi postrock-yhtyeeksi tituleerattu Sans Parade on kieltämättä tyylikäs paketti ja The last song is a love song on videota myöden aikamoinen taidonnäyte. Yhtyeen levy julkaistaan arvostetun levy-yhtiö Solinan toimesta ensi vuoden alkupuoliskolla. Odotukset ovat siis väkisinkin korkealla. Solina nimittäin julkaisi viime vuonna vain kaksi levyä, Burning Heartsin ja Sin Cos Tanin.

01. Pimeys: Ei varmaan tule kenellekään yllätyksenä, että Pimeys löytyy tämän listan ykkössijalta. Tämä lahtelais/helsinkiläinen rock-yhtye on lyhyessä ajassa kivunnut ryminällä nousevien suomenkielisten bändien kärkikastiin. Paraikaa studiossa debyyttialbumiaan äänittävältä Pimeydeltä on tähän mennessä julkaistu yksi sinkku, Elämä kiinnostaa. Mukavasti radiosoittoakin saanut biisi ei kuitenkaan ole albumin parhaimmistoa, jonka takia kehtaankin odottaa yhtyeeltä vielä enemmän. Yhtyeen live on lisäksi aivan omaa luokkaansa. Ja bändillä on biisi nimeltä Turku. C'mon people!


maanantai 3. joulukuuta 2012

Nosto: Vuoden levyt 2012



On aika rikkoa radiohiljaisuus. Olen aloittanut viimeisen kahden viikon aikana miljoona uutta threadia, saattamatta niistä yhtäkään maaliin asti. Olen meinannut kirjoittaa chisugatesta, facebookin kuka mitä häh-ryhmässä päätään aukovista toopeista ja ties mistä. Kaikki jutut ovat kuitenkin hautautuneet lähtökuoppiinsa.

En halua olla negatiivinen. Blogini tarkoitus on tarjota lukijoilla sisältöä, fiiliksiä ja uutta diggailtavaa. Loppujen lopuksi en kirjoita itselleni, vaan teille. Teille, jotka joka päivä jaksatte kirjoittaa blogini nimen selaimenne osoitekenttään. Kiitos kaikille siitä.

Kirjoittaminen on mulle todella tärkeetä, ja mailissa saamani palautteen mukaan myös esittelemilleni bändeille. Ensi vuonna lupaan taas esitellä teille kovia juttuja, uusia ja vanhoja.

Viime aikoina olen keskittynyt lähinnä niihin vanhoihin. Olen selannut mailini sijaan levyhyllyäni. Sieltä esiin on noussut mm. Maj Karman Kauniit Kuvat, Kuolleet Intiaanit ja Magenta Skycode. Puhumattakaan Mynestä, joka on tuntunut löytävän tiensä soittimeeni lähes yhtä monta kertaa kuin sana fuck Limp Bizkitin Hot Dogiin.

Tänään en esittele mitään uutta. Sen sijaan teen jotain itselleni todella mieluisaa. Valitsen omat viisi kotimaista  suosikkilevyäni tältä vuodelta. Paljon hyviä mistä valita. Varmasti jotain unohtuu, mutta ei se mitään. Let's give it a go ja nää ei oo missään järjestyksessä.

VUODEN LEVYT 2012:

Betrayal At Bespin - Rains: Vaikka Rains pamautettiin pihalle ilman sen suurempaa ääntä, tai kiertuetta, valveutuneet löysivät levyn nopeasti. Bändin nimeen vannottiin aina Nuorgamissa asti. Se on vähintäänkin saavutus, sillä bändi ei varsinaisesti ole mikään trendsetteri. Sen sijaan Betrayal At Bespin on loistava bändi ja Rains on kaikessa raskaudessaan ehyt ja kaunis albumi. Haluasin tarjota yhtyeelle vuoden vaihtoehtorock-levyn manttelia.

Burning Hearts - Extinctions:
Meinasin istua Extinctionsin päällä vuoden päivät. Onneksi vedin pääni perseestäni ja pääsin ennakkoluuloistani eroon. Sen lisäksi, että Burning Hearts todentotta on yksi Suomen potentiaalisimmista vientiyhtyeistä, Extinctions on ajankohtainen, tyylipuhdas ja täynnä hunajakoukkuja. Monella tapaa vuoden paras pop-levy, tai ainakin Modern Times on vuoden paras pop-biisi.

Jukka Ässä - Mitäs Tässä:
Muistan kun istuin Ässän keikalla elokuussa ja mietin, että enpä ole varma saako tästä edes tykätä.   Ennen kuin pääsin ajatusta hurskaammaksi bändi iski Juhannuksen silmään ja olin myyty. Keikan jälkeen Ässää tulikin nähtyä moneen otteeseen erilaisissa paikoissa ja diggailin. Sain levyn, diggailin lisää, tapasimpa jopa artistin itsensä. Todella mukava ja vilpitön ihminen, aivan kuten levynsäkin. Varmasti näistä levyistä parhaan kuuloinen. Legendaarisella JJ-Studiolla purkitettu Mitäs Tässä olkoon vuoden hipskelmä-albumi. (trademark ruotsiin)

Satellite Stories - Phrases To Break The Ice:
  Satellite Stories on monella tavalla mielestäni vuoden suomalainen onnistuja. On täysin käsittämätöntä kuinka vähän bändin seikkailusta on kirjoitettu Suomessa. Johtuisikohan siitä, että bändi ei ole Helsingistä. Harvemmin Suomesta kuitenkaan tulee Hypemachinen latauslistan ykkösbändiä. Ja mitä helvettiä. Bändi kiertää tälläkin hetkellä Eurooppaa myyden keikkojaan loppuun ja meillä meuhkataan vaan yhtyeestä nimeltä Pää Kii. (toim. huom.  Pää Kii on loistava yhtye, mutta ymmärtänette varmasti pointin)

PMMP - Rakkaudesta:
Kun Rakkaudesta tuli pihalle en ollut innoissani. Tytöt kuulosti huonolta vitsiltä. Heliumpallo tuntui tylsältä.  Jeesus ei tule oletko valmis oli sinetöidä paketin. PMMPn ruisrockissa televisioitu megakeikka kuitenkin muutti käsitykseni levystä täysin. Muistin että PMMP todella on yksi Suomen isoimmista bändeistä, ja on älyttömän siistiä että Rakkaudesta on niin tuoreen kuuloinen levy. Ja monipuolinen. Miettikää nyt, Koko Show, mikä biisi ja mikä sovitus.  Jori Sjöroos, Turun Vivaldi. Rakkaudesta, vuoden mainstream-levy.