tiistai 20. marraskuuta 2012

Biisi: IWATSW - Make Your Move



"The wind of chaaaaaaange....", muutoksen tuulet puhaltaa. Niin blogissa, kuin blogin ulkopuolellakin.  Sain blogille uuden layoutin. Joku voisi sanoa, että se on nyt enemmän ajankohtainen. Kolmiot on kuulemma kova juttu. Baby I got you triangles. Bitches love triangles.

Tänään kirjoitan bändistä, joka on jäänyt turhan pienelle huomiolle. Enkä tarkoita pelkästään omaa blogiani, vaan näin yleisellä tasolla. I Was A Teenage Satan Worshipper, tuttavallisemmin Pasi Viitasen IWATSW,  ei koskaan ole varsinaisesti ollut pinnalla. Se on pysytellyt alligaattorimaiseen tapaansa pinnan tuntumassa. Sen silmät näkee mitä pinnan yläpuolella tapahtuu, mutta se nousee pinnalle vain hetketksi,  ruokailemaan.

IWATSW on nyt ajankohtainen, sillä bändi julkaisi juuri uuden albumin There.  Levyllä on aivan älyttömän timanttisia kappaleita. Kokonaisuutena se ei välttämättä jaksa ihan maaliin asti. Se on toimiva bändilevy, jolta kehtaa irroitella yksittäisiä sinkkubiisejä. There ei välttämättä kestäisi trendikkään ranskalaisen vaihto-oppilaan levysoittimessa, mutta Berliinissä asuvalle britille albumi voisi olla sopivaa alkuillan pumppailumusaa.

Make Your Move on kova biisi. Kappaleeseen tehty musavideo on myös erinomainen. En aivan täysin ymmärrä mistä on kyse, mutta naurahdin useaan otteeseen videota katsellessani. Videolla kannatetaan jenkkejä ja pistetään Hitleriä hengiltä. Ensin viidakkoveitsellä, sitten luodilla.


I Was a Teenage Satan Worshipper - Make Your Move from Kennel Helsinki on Vimeo.

lauantai 10. marraskuuta 2012

Levy: The Streams - Hopeless Play



Joo joo, tiedän. Taas mennään repeatilla. Ei hätää, seuraavaksi luvassa jotain blogissa aiemmin esittelemätöntä. Homma nyt vaan on niin, että upean turkulais-yhtye The Streamsin levy on kököttänyt levyhyllyni reunalla jo kuukauden päivät. Joka päivä tuijottaen allekirjoittanutta koiranpennun katseella, anellen: "arvostele minut, arvostele minut". Ajatellaan hommaa näin, jos Stella Harasek, niin minäkin.

Niin mikä The Streams? Tänä päivänä puhutaan paljon AORstä (adult oriented rock). Mielestäni kukaan ei flirttaile genrelle yhtä paljon kuin The Streams. Jos sä sanot Bon Jovi, minä sanon The Streams. Jos sä sanot Asia, mä sanon The Streams. Ja näin. Mutta The Streamsiin mahtuu paljon muutakin kuin Bostonin kohdalla väljähtänyttä stadionmachoilua.

Mitja Kiviluodon luotsaama yhtye on loppujen lopuksi vain todella kaupallisen kuuloista indie rockia. Paikoitellen mieleen tulee The Killers. Pistää miettimään onko kyseessä indie-kääreeseen paketoitu valtavirtapeto, vai toisin päin. Olin miten oli, homma toimii. The Streams ei ole ajanut itseään kapeaan marginaaliin. Fiksua, mutta ei skenen hyväksymää.

Hopeless Play ei mielestäni ole vahvin mahdollinen albumikokonaisuus. Se on enemmänkin kokoelmalevy. Tuntuu siltä, että levyn biisien syntyaikojen haitari on melko laaja. Tämä ei sinäänsä haittaa. Levyltä voi kuunnella pari biisiä sieltä täältä. Ei tarvitse miettiä, että kuuntelukokemus jää vajaaksi.

Levyn upea tuotanto yhdistää pakettia sen verta mukavasti, että levy pysyy yhtenevänä. Jos levyltä lähtisi irroittelemaan parhaita hetkiä, ne olisivat hittibiisi Out Of Reach, kaunis The World Is On Fire, uusi suosikkini Bullets, sekä popparin vaatteisiin puettu kasarihitti Straight Shot.


torstai 8. marraskuuta 2012

Levy: Stockers! - We Are The Numbers


Ah, aina yhtä ihanan valloittava ja totinen Stockers! ja yksi vuoden odotetuimmista indierock-albumeista. Jotkut teistä ehkä tiesivätkin, että Stockers! oli ensimmäinen bändi josta kirjoitin blogiini. Stockers! oli myöskin yksi ensimmäisistä skouttaamistani bändeistä ja voi pojat, en voisi olla ylpeämpi jätkistä. We Are The Numbers, fuck yes we are!

Kuten livenä, myös levyllä. Stockers!in debyytti huokuu intensiteettiä, näyttämisenhalua ja intohimoa. Levyllä ei juuri hengähdetä. Tämä ei kuitenkaan haittaa kokonaisuutta sillä biisit ovat sopivan eriävistä muoteista veistettyjä.

We Are The Numbersilta on vaikea löytää puutteita. Jos nyt jotain pitää mainita, niin lyriikkapuoli jää omaan makuuni liian pintapuoliseksi ja mitään sanomattomaksi. Tämäkään ei menoa haittaa, sillä kun solisti Heikki Petrell laulaa, hän laulaa jokaisen sanan kuin viimeisensä.

Stockers! on mielenkiintoinen yhtye. Bändikuvan perusteella tyhmempi voisi vannoa, että pojat eivät osaa soitaa nuottiakaan, kunhan vaan näyttävät saatanan hyvältä. Näin ei kuitenkaan ole. Biisien taustoista löytyy todella hyviä sovitusratkaisuja, nerokasta kitaranamuttelua ja todella timmiä basso-/rumputyöskentelyä.

Albumi soundaa todella hyvältä. Erityismaininta pitää antaa albumin tuottaja Petri Majurille Seawolfilta. Bändi kuulostaa bändiltä. Juuri niinkuin kuuluukin. Soundi on tuotettu, mutta ei tuotetun kuuloinen. Loistavaa.

Levyn parhaiksi hetkiksi nostaisin räjähtelevän Vanishin, upean kitarabiisi She Put The Numbers On The Paperin ja pahojen poikien kannatuslaulu TV Fallsin.

tiistai 6. marraskuuta 2012

Levy: Jukka Ässä - Mitäs Tässä



Olen säästellyt Jukka Ässän albumin arviota tarkoituksella. Sain levyn jo hyvissä ajoin ennen julkaisua ja olen ottanut aikani sen kanssa. Ässän debyytti on siinä määrin huolella tehty levy aina kappaleista kansigrafiikkaan, että se ansaitsee myös huolella kirjoitetun arvion.

Ässä a.k.a. Salmisen Jukka on tamperelainen pitkän linjan muusikko. Hän on myös 7-vuotiaan tulevaisuuden nimi Eelik:sen isä. En tiedä muista kaupungeista, mutta ainakin Tampereella Ässän debyyttiä ollaan odotettu kuin kuuta nousevaa jo vuoden päivät.

Nyt Mitä tässä-albumia kuunnellessani voin todeta, että odotus on palkittu. Levy tarjoilee 13 hyvin sävellettyä, sovitettua ja ennen kaikkea sanoitettua kappaletta, joista jokainen puolustaa oikeuttaan upeassa albumikokonaisuudessa.

Ässän musiikki on mielenkiintoinen kombinaatio uutta ja vanhaa. Ohimennen hipskelmäksikin ristittyä musiikkia soittava yhtye on kaikessa epätrendikkyydessään todella cool. En ole vieläkään varma onko tästä edes ookoo tykätä. Itse näkisin asian niin, että Ässä saattaa olla uuden trendin airut. Saas nähdä tuleeko GAEAsta tulevaisuuden johtava hipskelmä-leibeli.

Jukka Ässän Mitäs Tässä on ehdottomasti yksi niistä albumeista, joka löytää paikkansa läheltä levysointintani. Yksi niistä, jotka ovat aina lähellä siinä kun niitä tarvitsen. Jossain Minä & Ville Ahosen ja Magenta Skycoden debyyttien välissä.

En tiedä onko sulaa sattumaa, että levyltä musavideobiisiksi irroitettiin juuri blogissani sinkkubiisiksi mantteloitu Juhannus. Olen joka tapauksessa hyvin hyvin onnellinen valinnasta ja haluan jakaa biisin teidän kanssanne.  Juhannus on yksi hienoimmista suomenkielisistä biiseistä vähään aikaan.

Arvio on hyvä lopettaa kansivihkosesta kopioituun lyriikkaan, jota aina silloin tällöin laulan lievästi ylipainoselle kissalleni: "Toivon että tiedät sen / Missä ikinä kuljetkin / Pysyn vierelläs / Vaikka kaikki loppuisi / Rakastan sua aina / Ole juuri niinkuin oot"



lauantai 3. marraskuuta 2012

Biisi: Eva On The Western Castle Island - California Shrills



Olen pitänyt jo pidemmän aikaa silmällä helsinkiläistä Eva On The Western Castle Islandia. Muistan Evan Idolsista. Hän oli suosikkini. Ihana pieni hymyileväinen ihminen. Kun kuulin, että Eva on liittynyt kisan jälkeen bändiin, ajattelin "vau tästä voi tulla jotain siistiä". Olin ihan oikeassa, siisti tuli vaan pari vuotta myöhässä.

Ensimmäinen kappale, jonka yhtyeeltä kuulin oli nimeltään Pandawonder. Biisi oli selvästi suunnattu Malesian markkinoille sokerikuorrutettujen kertosäkeidensä kanssa. En ymmärtänyt alkuunkaan mistä oli kyse. Kategorisoin EOTWCI tylysti aivottomaksi aurinkopopiksi.

Aikaa kului, kunnes viime viikolla yhtye viimein onnistui murskaamaan ennakkoluuloni. California Shrills, mikä biisi. Ja oikeasti mikä video. Ehkä vuoden hienoin suomalainen. Näyttäisi siltä, että bändi on viimein löytänyt tasapainon suomalaisen melankolian ja Malesialaisen sokerikiisselin välilstä. Yhtye hypähti kerta heitolla seuraamisen arvoisten bändien listan kärkisijoille.

California Shrills on ensimmäinen sinkkulohkaisu tulevalta neljän biisin EP:ltä. Äänitteen tuotannosta vastaa Martin Linnakoski, sekä muuan French Films-yhtyettäkin tuottanut Valtteri Väänänen. Sinkku on yksi niistä biiseistä jotka paranevat jokaisen kuuntelukerran jälkeen. Olen nyt luukutellut videota uudestaan ja uudestaan. Tästä on vaikea saada tarpeekseen. Tsekatkaa vaikka itse!