maanantai 29. lokakuuta 2012

Biisi: Alexander In Paris - Going Now


Oli ihan selattava postauksia taaksepäin varmistaakseni, että enkö oikeasti ole koskaan kirjoittanut Alexander In Parisista. En ymmärrä miten näin on päässyt käymään. He olivat kuitenkin ensimmäinen bändi joka lähestyi blogiani mailitse. Ja muistan diganneeni jo silloin. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Raahesta kotoisin oleva, myöhemmin osittain jyväskyläistynyt Alexander In Paris julkaisi vähän aikaa sitten singlen. Singlellä on kaksi Finnvox-studiolla äänitettyä kappaletta. Valitsin blogiini singlen avauskappaleen Going Now, koska näkisin että kakkosbiisi Secret on mukana lähinnä singlen B-puolena. Äänite muistuttaa, että joskus studioon kannattaa panostaa. Kuulostaa meinaan pikkasen hyvältä. Voisin kirjoittaa tästä jo pelkästään soundien perusteella.

Going Now neljän minuutin pituudessaan esittelee yhtyeen parhaat puolet erinomaisesti. Aikuinen ilmaisu, hyvä tuotanto, komeat stemmat ja ennen kaikkea loistava biisi. Oikea synkkausfirman märkä uni. Mieleeni tulee Disney-elokuvat, haikeat hyvästit, viimeiset suudelmat. Biisissä on kaikki ne elementit, jotka herättävät sen jonkun osan aivoissa joka alkaa pyörittämään mielikuvitusta.

Olen jo useamman kerran palannut Alexander In Parisin luokse. Yhtye tekee todella suurella ammattitaidolla duunia ja se herättää kunnioitusta. Uusi single on osoitus siitä, että oikean tiimin kanssa bändi voi saavuttaa suuria. Bändi kuulostaa valmiilta. Menestyksen, maineen ja mammonan tiellä ei omasta mielestäni seiso enään kuin bändin nimi. Toisaalta, niin sanottiin myös French Filmsistä ja katsokaa jätkiä nyt.Oli miten oli, ässä biisi.



sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Biisi: 8½ - After The Collapse



Normaalisti olisin sitä mieltä, että ennemmin se laatu, kuin se määrä. Bloggaukseen sääntö ei kuitenkaan päde, sillä määrä hakkaa aina laadun. Haluaisin blogata päivittäin, mutta en vaan yksinkertaisesti ole ehtinyt. Olen ollut niin tiiviisti kiinni lafkamme julkaisuissa, että en ole edes kerennyt tarkistamaan muiden blogien pöhinöitä. Ajattelen kirjoittamista päivittäin ja sydämeni itkee kun sähköpostini täyttyy mageista bändeistä, uusista musavideoista, biiseistä, julkaisuista, yhteistyöehdotuksista yms.

En kuitenkaan aio jäädä rannalle uikuttamaan vaan teen niinkuin kuka tahansa hc musadiggari, bloggaan duunipaikalta. Bloggaan lyhyesti ja ytimekkäästi. Bloggaan bändistä, joka ansaitsee sen. Ja lupaan teille, että seuraava postaus on taas laajempi ja kattavampi. Luvassa mm. 3 levyarvostelua ja hitosti hypetystä sieltä täältä. Kaikille kuitenkin tasaisen hyvää sunnuntaita. Talviajan kunniaksi tarjoilen teille turkulaisen rallin upealta 8 ½:lta. Enjoy!




maanantai 22. lokakuuta 2012

Nosto: Musamedia & Lost In Music 2012



Huh, ja kiitos! Musamedia ja Lost In Music lusittu. Kolme toinen toistaan parempaa päivää. Seminaarit eivät tänä vuonna tarjonneet allekirjoittaneelle paljoa Shopshakehoneygon twitter-feediä enempää. Kiitos muuten feedistä. Mielenkiintoisimmat paneelit olivat niin tukossa, että sisään ei mahtunut. Parhaat läpät muuttuivat onneksi sähköksi alta aikayksikön. 

Käytin paneeliaikaa tapaamisiin. Hyviä kontakteja solmittiin, selkiä taputeltiin. Paneeleista elävimmin mieleen jäi Heli Laaksosen valloittava persoona. Parasta keskustelua nähtiin Promokeikat-paneelissa. Olen itsekin miettinyt monta kertaa mihin vetää raja maksullisen ja ilmaisen keikan välillä.

Myötähäpeäpisteet tippuivat tänä vuonna Virpi Immosen vetämälle Musexin vienti-paneelille. Sen lisäksi, että sali ammotti tyhjyyttään, keskustelu oli enemmän tai vähemmän kulttuurin, keikkapaikkojen ja promoottoreiden lokaamista.  Nice job!

Musamediasta pakko sanoa muuten vielä se, että mielestäni tapahtumaa kritisoidaan turhaan. Sikaripatut taputtelevat toistensa selkiä ja sisäpiiri lujittaa rivinsä. Joopajoo. Vanha vitsi. Tapahtuma tarjoaa kuitenkin mahdollisuuden tavata ulkomaisia toimijoita tutulla taistelukentällä. Ja se on arvokasta.

On huomattavasti helpompaa ottaa haltuun vaikutusvaltaisia ulkomaaneläviä Suomessa, kuin ulkomailla. Ulkomailla kilpailu tapaamisista on kovaa. Suomalaiset kuitenkin ovat niin syvällä toistensa hanureissa, että kilpailua ei pääse syntymään. Tämä tietenkin sopii, sillä on paljon halvempaa vaihtaa käyntikortteja Tampereella, kuin esim. Berliinissä.

Soo soo suomalaiset ja kaneetiksi pienet keikka-arviot näkemistäni keikoista:

Pimeys: "Pimeys on tällä hetkellä yksi lempiyhtyeistäni. Sen lisäksi, että bändi soittaa ja laulaa timmisti, bändin keikoilla on todella hyvä meininki. Ei tylsää hetkeä ja bändin nokkamiehet jaksavat hymyilyttää. GAEA/NRGM-ilta oli täyteen ammuttu ja Doris juuri oikea mesta tälle keikalle."

Stockers!: "Stockers! oli nälkäinen. Yleisö vireessä. Bändin ensimmäinen keikka DE:n, anteeksi...Warriorsin lämppärinä. Ilmassa oli sähköä. Biisit oli hyvin treenattu. Soitto tiukkaa.  Hyvä keikka. Täydestä mestauksesta puuttui kuitenkin hitusen lavapreesensiä, aiai.  Nyt etäinen lavashow lähinnä ihmetti. Me oltiin kyllä ihan messissä, ei siis syytä jännittää."

Warriors: "Kuulostipa Disco Ensembleltä. Heh.. kelatkaa nyt DE:n kaltainen bändi max. 100 ihmisen keikkapaikassa maan alla. Keikan jälkeen takki oli tyhjä ja ympyrä sulkeutunut. Olipa upeaa, oikeasti kiitos."

Delay Trees: "Voiko bändi soundata enää paremmalta livenä. Juuri albuminsa julkaissut Delay Trees kuulosti tuoreelta. Telakka oli loppuunmyyty, jengi nautti ja bändi rillasi. Jos joku on Tampereella ensi perjantaina, niin wink wink Telakalla on bändin virallinen levyjulkkarikeikka."

Henri Koskiniemi Plays His Awesome Tunes: "Viihdyttävää. Herkkää. Hauskaa. Koskiniemen Henkka. Henkka soitti  hitit läheltä ja kaukaa. En ole ihan hirveän ylpeä, että olin paikalla, mutta jos minua pyydettäisiin toiste, menisin kyselemättä. Henri on nousukännimusaa, Henri on totuus."

Jukka Ässä: "Mun on pitänyt kirjoittaa Ässän levystä arvio jo monta viikkoa. Olen kuunnellut sitä lähes päivittäin ja diggailen todella paljon. Olen nähnyt bändin keikalla nyt kolmesti viimeisen kuukauden sisään. Luulisi, että kyllästyttää. Päinvastoin, haluan lisää. Lisää Ässää."

The Streams: "Oletteko kuulleet Striimssistä? Jos et, niin hopi hopi soundcloudiin. The Streamsin keikalla oli meininkiä. Kauniita naisia, hyvännäköisiä jätkiä. Jengi tanssi, kuinka hienoa. Bändi soitti todella siistin keikan ja menoa ei paljon akustisuus haitannut. Rokkibändiä on vaikea kesyttää. Ai menenkö toiste, no kyllä!"

torstai 18. lokakuuta 2012

Nosto: Lost In Music-esilämmöt

Moikka kaikille. Ei luvassa kunnon blogitekstiä vielä. Olen menossa 3 päiväksi Musiikki & Mediaan. Sen myötä tietenkin myös kaupunkifestivaali Lost In Musiciin, jossa meidän lafkalla on tänä vuonna oma iltakin. Aika mieletöntä. Palailen juhlahumusta sunnuntaina koneen äärelle purkamaan kokemaani.

En pysty ennustamaan mitä festit tuo tullessaan, toivottavasti kaikkea jännittävää. Ollaan sovittu kaikenlaisia tapaamisia itseämme isompien (ei fyysisesti) henkilöiden ja firmojen kanssa. Oon ruksinut myös omaan kalenteriini huiman läjän keikkoja, joille on pakko päästä.

Eniten kuitenkin odotan paneelikeskusteluita. Paneelit voivat parhaimmillaan avata silmiä. Briteissä näkemäni indie leibeli-paneeli muutti meidän yrityksen toimintamallin ihan täysin. Vaikea sanoa näin etukäteen pystyykö Musiikki & Media samaan, mutta pian se selviää. Tässä vielä oma tärppilistani Lost In Musiciin. Siitä vaan tulostimen läpi käteen ja keikoille. Nähdään siellä!

TORSTAI:

19 Koria Kitten Riot (Artturi)
20 Aino Venna (Artturi)
22 Pimeys (Doris)
23 Stockers! (Henry's Pub)
00 "Warriors" (Henry's Pub)

PERJANTAI:

17 Topi Saha (Paapan Kapakka)
20 Antero Lindgren (Klubi)
22 Revival Hymns (Telakka)
23 All Will Be Quiet (Telakka)
00 Delay Trees (Telakka)
02 The Sounds DJ's (Klubi)

LAUANTAI:

15 Pikku Kukka (Paapan Kapakka)
18 Varvara (Artturi)
19 Henri Koskiniemi Play His Awesome Tunes (Artturi)
20 Jukka Ässä (Artturi)
22 Kap Kap (Doris)
23 Lapko (Pakkahuone)
00 Phantom (Telakka)


perjantai 12. lokakuuta 2012

Biisi: Black Lizard - Dead Light



Ensinnäkin vau mikä promokuva. Aivan upeaa. No niin. Soliti tiedotti edellispäivänä ilouutisen uudesta artistikiinnityksestään. Bändi on minulle entuudestaan tuntematon Black Lizard, vuonna 2010 perustettu hypnoottista rockia ja psykedeliaa sekoittava kitarabändi. Oiva lisä Solitin kaiutettujen kitarabändien rintamaan.

Black Lizardin ensimmäinen sinkku Dead Light on hauska sekoitus 70-luvun psykedeliaa ja 90-luvun popkoukkuja, kuorrutettuna tämän päivän soundilla. Kappale on aika menevä omassa luontaantyöntävässä outoudessaan. Voisin kuvitella laittavani salaa Lepakkomiehessä ujosti jalkaa toisen eteen Dead Lightin tahdissa. 

Ensimmäisen EP:nsä viime kuussa julkaisseen bändin ympärillä tuntuu tapahtuvan mukavasti asioita. Sainaus Solitille nyt isoimpana asiana, mutta myös keikkojen suhteen. Kalenteriin on merkitty keikkoja aina Lontooseen asti.

Solitin bändit ovat tunnettuja pyrkimyksistään ulkomaille. Näkisin Black Lizardille suotuisat markkinat ainakin kitararockin luvatussa maassa, brittien saarilla. Nyt jäädään odottelemaan pitkäsoittoa ja ensi vuoden The Great Escapea ja Tallinn Music Weekia. Toivottavasti nähdään siellä! Laitetaan sitten kaikki ujosti jalalla koreasti.



keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Biisi: Suomen Karvapääkuninkaat 1968: Selkä Kohti Maailmaa


Uusi Suomirock-aalto on selvästi nostamassa päätään. Tästä oivana esimerkkinä mm. esittelemäni Ystävälliset kappaleellaan Liian Rehellinen Peili ja nyt Suomen Karvapääkuninkaat 1968. Molemmat bändit ovat kotoisin mistäs muualtakaan kuin Helsingin Kalliosta. Levy-yhtiö Sumuinen Gorillan sainaama kunkkujengi esittelee itsensä näin: "Tämä ei ole americanaa, tämä on Suomi kamaa!" Ei paha.

Sain bändin ylihuomenna julkaistavan debyyttisinkun Selkä Kohti Maailmaa ennakkokuunteluun. Kappale maalaa inhottavan realistisen kuvan vaietuista kulttuurisidonnaisista epäkohdista. Vauva-yhtyeestäkin tutun nokkamies Mikko Toiviaisen kynä on ehkä terävämpi kuin koskaan. Ensimmäiset ajatukset: hävyttömän näköinen promokuva,  hävyttömät lyriikat, hävytön bändi, mutta ennen kaikkea hävyttömän timmi biisi.

Vaikka Karvakunkkujen ideaologiasta paistaa läpi vahva punk-henki, bändin musiikki on lähempänä perinteikkäämpää Suomirockia. Innoittajikseen yhtye mainitsee mm. Leevi & The Leavingsin ja Kauko Röyhkän. Samaan soppaan heittäisin vielä Kolmas Nainen (jonka lämppäriksi kunkut sopisivat kuin nyrkki silmään) ja lyriikkapuolelta ehkä alkupään Eppu Normaalin.

On mielestäni erittäin jees, että kaupalliseen Suomirockiin mahtuu vielä 30 vuodenkin jälkeen bändejä, jotka uskaltavat laulaa asioista. Tiedättekö, asiat. Asioilla on merkitystä. Olisi hienoa kuulla Karvakunkkujen uusi sinkku radiosta. Yle X, haaste on heitetty. Siihen asti voin vain suitsuttaa Kunkkuja teille ja kehoittaa kaikkia pitämään korvat höröllä huomenna.  Let's rock n roll, and fuck!


lauantai 6. lokakuuta 2012

#29 Halti


Mietin aika usein, että missä kaikki hämeenlinnalaiset bändit lymyilevät. Välillä Suisto-klubin nettisivujen kautta saattaa törmätä yhteen, tai kahteen. Harvemmin kuitenkaan edes paikallisen musiikkiklubin sivuilla törmää paikalliseen talenttiin. (tai sitten en osaa etsiä oikein)

Hämeenlinna on aika karu paikka. Siellä 2 vuotta enemmän, tai vähemmän asuneena voin vain todeta, että kyseessä on pikkukaupunki ison kaupungin vaatteissa. Elokuvateatterit ammottavat tyhjyyttään, kadut autioituvat kello 18 jälkeen. Viikonloppuna voi pitää itseään onnekkaana, jos löytää edes yhden kaupan, joka on auki kello 15 jälkeen. Ja se autokulttuuri. Voi pojat se autokulttuuri. "Lähetäänkö Pirkot rässimään?"

Hämeenlinna on kuitenkin kaunis kaupunki. Ja kauneus yhdistettynä keskustan aavemaiseen ankeuteen synnyttää hienoja asioita. Yhtenä esimerkkinä hämeenlinnalainen Halti. Noiseyhtye vahvalla post-rock-fiballa.

Toukokuussa debyyttialbuminsa MST julkaissut yhtye ei turhia aikaile. Bändi nimittäin julkaisi juuri äskettäin jo toisen albuminsa. Tällä kertaa digitaalisesti.  Poetry Part I / II / III nimeä kantava teos on yhdellä sanalla summattuna 'eeppinen'.

Halti on hieno yhtye ja ennen kaikkea todella mielenkiintoinen sellainen. Poetry on käytönnässä yksi todella pitkä kappale. Pystyn vain kuvittelemaan millainen horros yhtyeen keikoilla vallitsee. Bändin sanojen mukaisesta heidän tavoitteenaan on saada livenä ihmisille sellainen olotila, että yleisö on osallistunut johonkin. Ei niinkään, että he olisivat nähneet, tai kuulleet jotain.

Suomessa Haltin kaltainen yhtye on ehdottoman tervetullutta vaihtelua. Bändin keikalle olisi kivaa päästä. Haluaisin nähdä ne karhutuoppeihin nukahtaneet juopot ja musiikista humaltuneet vaihto-oppilaat.

Olen pitkän rakentelun ystävä ja uskon Haltin olevan isojen odotuksien arvoinen rakentelija. Halti on ainakin tästä  eteenpäin omalla mielenkiintoisten hämeenlinnalaisbändien listalla, siinä Delay Treesin vieressä. Jos satuitte kiinnostumaan Haltista, menkää ihmeessä tarkastamaan yhtyeen live IRL, tässäpä päivämäärät:

TO 18.10. Bar Loose, Hki (/w 23:23)
LA 20.10. Suisto-Klubi, Hmnlinna (/w Murmansk)




torstai 4. lokakuuta 2012

#28 Burning Hearts




Näin aikuisiällä on hyvin vaikeaa löytää uusia "suosikkibändejä". Iso osa bändeistä on "ihan ok", vähän pienempi osa "aika huonoja", pieni prosentti "hyviä" ja murto osa "suosikkibändejä". Nuorempana ei vaatinut paljoakaan rakastua uusiin bändeihin. Albumien täytebiisitkin oli skipattavissa. Ikään kuin niitä ei edes olisi ollut olemassa.

Nykyään romanssi saattaa loppua lyhyeen, vääränlaisen albumikansioinnin, bändikuvan, tai jopa julkaisijan perusteella. Hyvän ilmaisen musiikin ylitarjonnan aiheuttamaa nirsoilua. Tänä päivänä jokainen joutuu olemaan oman elämänsä musiikkikriitikko ja erottaa ilmaisen musiikin harmaasta massasta ne harvat helmet. Tämän sanottuani onkin iloni ilmoittaa, että olen tehnyt löydön. "Suosikkibändieni" pyhä lauma on saanut uuden jäsenen, turkulaisen Burning Heartsin.

Muistan kun Burning Hearts sainattiin Solinalle. Viidakkorumpu soi kovaa ja korkealta. Bändiä hypetettiin musalehdissä, arvosteluissa ja jopa facebookissani kavereideni toimesta. Bändi oli joka paikassa keikalla. Hype oli pelottavaa, luotaantyöntävää. Päätin boikotoida ihan periaatteesta. En kuunnellut edes bändin sinkkua.

Meni aika kauan ennen kuin sain kerättyä rohkeutta sinkkubiisi Burn Burn Burnin kuuntelemiseen. En suostunut aluksi hyväksymään kappaleen erinomaisuutta. Ajattelin, että kyseessä on vahinko-onnistuminen. Indieihme. Näitä on nähty jo monia, ei jää elämään.

Oikeastaan vasta tutustuessani Tammerfestin indieillan lineupiin kuuntelin debyyttialbumi Extinctionsin ensimmäistä kertaa kokonaisuudessaan läpi. Biisit oli tanssittavia, kestoiltaan juuri sopivia. Niissä oli hyviä koukkuja ja suomalaisille epätyypillisiä sovitusratkaisuja. Soundit elivät mukavasti biisien välillä, samoin tunnelma ja Jessikan ääni. Taivaallinen. Ja siis keikkahan oli loistava.

Nyt 8 kuukautta Extinctionsin julkaisun jälkeen. Levy pyörii Spotifyissäni lähes päivittäin. Fyysinen versio odottaa minua eräässä levy-kaupassa, johon sen varta vasten tilasin. Extinctions  on yksi suosikkialbumeistani. On mielestäni järjen vastaista, että levyä ei löytynyt indie musiikkiin erikoistuneen tamperelaisen levykaupan hyllyltä.

Alla bändin Modern Times-sinkku, joka on mulle ehkä se vuoden 2012 kotimainen biisi. Nauttikaa! (tai niinkuin Burning Hearts sanoisi Njuta!)