#13 Callisto

Ennen kuin luet sanaakaan, laita Wormwood soimaan taustalle ja kuuntele rohkeasti loppuun asti. Kesto saattaa tuntua pitkältä, mutta se tulee toivottavasti muuttamaan sinua ihmisenä: 

Callisto, mikä ihana tekosyy. Ai tehdä mitä? No vaikka sivuuttaa säälittävä ihmiselämä hetkeksi ja kokea hetki miltä tuntuu olla harmoniassa ympäröivän maailman kanssa. Callistosta puhuttaessa ei voi olla mainitsematta, että yhtyeen taustalla puhuu pyhä henki ja siihen suuntaan kannattaa myös lähettää kauniit kiitokset Calliston säveltaiteesta. Uskovainen, tai ei, musiikissa on voimaa ja se mitä ikinä tämä yhtye onkaan koittanut musiikillaan viestiä välittyy levyltä täysin.

Callisto on kotoisen Kokkolasta. Olen huomannut, että Kokkolasta on tullut todella paljon hyvää musiikkia aikoinaan. Mitäköhän Kokkola-skenessä tapahtuu nykyään? Calliston jäsenet ainakin ovat muuttaneet Turkuun. Vuonna 2001 perustettu orkesteri juhli juuri viime vuonna 10 vuotista taivaltaan täyteen ammutulla Turun Klubilla. Calliston merkitystä suomalaisessa postis-skenessä ei voikaan aliarvioida, olihan yhtye ensimmäisiä tiennäyttäjiä. Callisto teki alusta asti määrätietoisesti omaa juttuaan ja yhtyeen soundi on kehittynyt jokaisella levyllä astetta pidemmällä.  Uusimpana lisänä vokalisti Jani Ala-Hukkala. Suuren työn bändin lähes seitsemäntenä jäsenä on tehnyt myös tuottaja-guru Jonas Olsson. Jokainen Callisto-albumi soundaa uskomattoman hyvältä.

Pakko myöntää, että kun kuulin että Callisto on ottanut riveihinsä solistin pieni palanen maailmaani murtui. Jani Ala-Hukkala on erinomainen laulaja ja painotan, että mies ei saa loukkaantua siitä kun sanon, että Calliston Providence levy olisi parempi ilman lauluraitoja. Vika ei ole Janissa, vaan laulusovituksissa. Ne ovat monotoniset ja mielikuvituksettomat. Toivonkin, että jos Callisto jatkaa Janin kanssa lead-laulujen määrää vähennetään ja järkeistetään. Laulun tulisi olla tehokeino. Jokaisen laulu-leadin tulisi olla elämää suurempi, kauniimpi tai muuten tärkeä. Samaa pätee muihinkin instrumentteihin. Miksi laulu oli vähemmän tärkeä? Musiikkia ei saa aliarvioda, se ansaitsee vain parasta. Kuulijat odottavat vain parasta. Ja nauhoitettu musiikki on ainoa asia mitä jää jäljelle kun yhtye lopettaa uransa.

Keikalla Callisto pääsee oikeuksiinsa. Yhtye pystyy toteuttamaan lähes kaiken albumilla kuullun livenä ja yhtyeen keikat ovat jotain uskomatonta. Sekä henkisesti, että fyysisesti hyvin uuvuttavia istuntoja. Kuten levylläkin, Callisto antaa kuulijalle tilaisuuden ajatella ja tuntea asioita 45 min. On sinusta itsestäsi kiinni tartutko syöttiin. Tapasin muuten elämäni naisen Calliston keikalla 2005. Lisäarvoa yhtyeen livelle sekin. Istuimme puolityhjällä Klubilla keskiviikko-iltana. Katsoimme silmät loistaen lavalle. Kaikki siinä tilassa olleet ihmiset olivat täysin lumoutuneita ja hiljaa. Kuin seurakunnassa. Kunnioittaen hiljaisesti viittä riutuneen näköistä miestä mustissa T-paidoissa, kireissä farkuissa ja Converseissa. Bändi ei sanonut sanaakaan, ei edes kiitos. He vain soittivat ja lähtivät. Jättäen jokaiseen paikallaolijaan pienen kytevän kipinän. Ei etuvaloja. Niitä ei tarvittu. En edes ollut varma miltä bändin jäsenet näyttivät. Siluetteja, ne riittivät.

Löysin muuten googlaillessani vanhan keikkamainoksen vuodelta 2004, jolloin Indieiltamissa esiintyi seuraava kattaus hintaan 8€. No huh huh, en voi muuta sanoa. Olinko siellä? Tottakai. Kun palaan tuohon lineupiin mieltäni kirvoittaa kysymys. Missä ovat tämän päivän uudet Callistot, Disco Ensemblet ja Endstandit?

La 12.6. Turku, S-OSIS & TVO
NINE (SWE)
DISCO ENSEMBLE
FROM ASHES RISE (USA)
ENDSTAND
CALLISTO